Antti Rinteen hallitus aikoo yhdistää isyyslain ja äitiyslain vanhemmuuslaiksi. Vanhemmuuslain on mahdollistettava lapsen aseman turvaaminen myös silloin, kun lapsella on useampia kuin kaksi vanhempaa ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vanhempia. Tämä edellyttää kahden asian mahdollistamista. Juridinen vanhemmuus on voitava vahvistaa useammalle kuin kahdelle. Vanhemmuus on kirjattava väestötietojärjestelmään vanhemmuutena. Vanhemmuuslaki on kirjattu hallitusohjelmaan Sateenkaariperheet ry:n ja muiden sateenkaarijärjestöjen aloitteesta.
Viimeisten vuosikymmenten aikana olemme nähneet monia edistysaskelia sateenkaariperheiden lasten ja vanhempien oikeuksissa. Mikään niistä ei ole tullut helpolla, ja kaikkien eteen on täytynyt käydä vuosikausien mittaisia taisteluita. Olemme tavoitelleet täysin samaa tavoitetta alusta asti: että sateenkaariperheissä elävien lasten perhesuhteet tunnustettaisiin lainsäädännössä ja vanhemmuutta tuettaisiin samalla tavoin kuin muiden lasten kohdalla. Olemme alusta asti ajaneet näitä tavoitteita kaikille lapsille kaikenlaisissa sateenkaariperhemuodoissa.
”Vaatimuksistamme huolimatta edistystä on toistaiseksi tapahtunut lähinnä vain perhetilanteissa, jotka kaikista vähiten poikkeavat heteroydinperheen ja äidinhoivan ideaaleista”, toteaa Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä.
”Oikeuksia on myönnetty kahden vanhemman lapsille paremminkin kuin useamman vanhemman lapsille, ydinperheille paremminkin kuin uusperheille, naisille paremminkin kuin miehille, cissukupuolisille paremminkin kuin transsukupuolisille. Nyt meidän on saatava loputkin sateenkaariperheiden lapset ja vanhemmat turvattua. Siksi vanhemmuuslaki!”
Vanhemmuuslaki yhdistää nykyiset isyys- ja äitiyslait. Vanhemmuuslain tulisi mahdollistaa lapsen kaikkien vanhempien vanhemmuuden vahvistamisen myös tilanteissa, joissa lapsella on syntymästä asti useampia kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa. Sateenkaariperheissä on usein tällainen tilanne silloin, kun esimerkiksi naispari ja miespari ovat yhdessä päättäneet jakaa lapsen vanhemmuutta. Sateenkaariperheiden keskuudessa puhutaan apilaperheistä. Laajemmin ilmiöstä käytetään myös nimitystä kumppanuusvanhemmuus, joka on käännös englanninkielisestä termistä co-parenting.
Jokaisen lapsen suhdetta hänen tosiasiallisiin vanhempiinsa täytyy suojella. Ainoastaan juridisen vanhemmuuden myötä lapsi voi saada kiistattomat oikeudet vanhempaansa, esimerkiksi elatukseen, tapaamiseen ja perintöön. Vaikka lapsella olisi kolme tai neljä vanhempaa, he ovat kaikki hänelle yhtä korvaamattomia kuin yhden tai kahden vanhemman lapselle.
Maailmalla useamman kuin kahden vanhemman juridinen vanhemmuus on mahdollista ainakin joissain osavaltioissa Kanadassa ja Yhdysvalloissa, joissa tuomioistuimet ovat katsoneet sen olevan lapsen edun mukaista. Kolmannet ja neljännet vanhemmuudet on vahvistettu vasta syntymän jälkeen adoption kautta, mikä ei ole ideaalia. Alankomaissa sen sijaan on käsittelyssä esitys, jonka mukaan lapselle voitaisiin vahvistaa kolme tai neljä vanhempaa, jos he ovat laatineet tuomioistuimen vahvistaman sopimuksen vanhemmuudesta ennen lapsen alulle saattamista. Lisätietoja Alankomaiden esityksestä täältä >>
Vanhemmuuslaissa vanhemmuus tulee kirjata väestötietojärjestelmään vanhemmuutena, ei isyytenä ja äitiytenä. Tämä ei tarkoita äitiyden ja isyyden kategorioista luopumista arkielämässä. Juridisessa mielessä eronteko on kuitenkin tarpeeton ja vaikeuttaa oikeusturvan toteutumista niiden lasten osalta, joiden vanhemmat ovat trans-, muun- tai intersukupuolisia. Se myös altistaa lapsen aivan turhaa syrjinnälle, kun hänen vanhempiensa transtausta paljastuu viranomaisyhteyksissä.
Lisäksi vanhemmuuslaki tulisi mahdollistaa sukusolujen luovuttajan asemasta sitovasti sopimisen myös silloin, kun lapsi on saanut alkunsa koti-inseminaatiolla. Vanhemmuuslailla on myös yhtymäkohdat niihin ratkaisuihin, joita hallitus tekee säätäessään sijaissynnytyslakia hallitusohjelman mukaisesti.
Miksi äitiys- ja isyyslait ylipäätään säädettiin ensin erikseen?
Jyrki Kataisen hallitus valmisteli isyyslain uudistuksen, joka tuli voimaan 1.1.2016. Samalla selvitettiin äitiyden määräytymiseen liittyviä kysymyksiä, jotka liittyvät ennen kaikkea naisparien lasten oikeuksiin. Tästä huolimatta hallitus teki esityksen pelkästään isyyslain uudistamisesta ja jätti äitiyden määräytymisen uudistuksen ulkopuolelle. Kun kansalaisjärjestöt ja lapsen oikeuksien toimijat yhdessä rintamassa sitä vaativat, hallitus valmisteli erikseen pikaisella vauhdilla äitiyden määräytymiseen liittyvät kysymykset erillisen äitiyslain muodossa syksyllä 2014. Lakiesitysluonnos jäi kuitenkin lopulta Stubbin hallitukselta kokonaan antamatta. Äitiyslaki säädettiinkin lopulta kansalaisaloitteen pohjalta, ja se tuli voimaan tänä keväänä 1.4.2019. Selvää on, että lait olisi pitänyt alun alkaenkin uudistaa yhdeksi vanhemmuuslaiksi.
Taustapaperi päättäjille vanhemmuuslain välttämättömästä sisällöstä >>