Sateenkaari-ihmisten toivottu lapsiluku on kaukana toteutumisesta – yhteiskunnan tuettava myös sateenkaariperheiden lapsiperheellistymistä

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista vain vähemmistöllä on lapsia, vaikka tutkimusten mukaan suurin osa sateenkaari-ihmisistä toivoo lapsiperheellistymistä jossain vaiheessa elämäänsä. Erityisen suuri epäsuhta toivotun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on miespareilla, itsellisillä miehillä ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla. Yhteiskunta voisi halutessaan tukea sateenkaari-ihmisten lapsiperheellistymistä useilla tavoilla. Ajankohtaisia kysymyksiä olisivat translain hedelmättömyysvaatimuksesta luopuminen, lapsettomuushoitojen yhdenvertainen saatavuus, tasa-arvoiset perhevapaat, useamman vanhemman perheet huomioiva vanhemmuuslaki ja sijaissynnytyksen säätely. Myös adoptiota ja perhehoitoa tulee kehittää edelleen.

”Yhteiskunnallisessa keskustelussa ruoditaan parhaillaan laskevan syntyvyyden syitä. Kysymykseen ei ole yksinkertaisia vastauksia koko väestön osalta, mutta tiettyjen ryhmien kohdalla syntyvyyden esteet ovat hyvin konkreettisia ja siten myös täysin ratkaistavissa, jos poliittista tahtoa löytyy”, toteaa Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä. ”Sateenkaari-ihmisten toivotun lapsiluvun toteutumisen edistämiseksi pitäisi tehdä joukko lainsäädännöllisiä uudistuksia ja kehittää palvelujärjestelmän yhdenvertaisuutta.”

Sateenkaarimiesten perheellistymismahdollisuuksia tukisi ennen kaikkea apilaperheiden ja kumppanuusvanhemmuuden tukeminen. Kumppanuusvanhemmuudesta (co-parenting) puhutaan silloin, kun vanhemmuutta jaetaan kahden kodin välillä ilman rakkaussuhdetta. Sateenkaarimiesten yleisin lapsiperheellistymisen tapa on kolmen tai neljän vanhemman apilaperheessä, jossa lapsella on syntymästään saakka kaksi kotia, esimerkiksi mies- ja naisparin päätettyä jakaa vanhemmuutta.

”Kumppanuusvanhemmuutta tulisi tukea mahdollistamalla oikeudellinen vanhemmuus useammalle kuin kahdelle vanhemmuuslain säätämisen yhteydessä ja mahdollistamalla perhevapaiden jakaminen joustavasti vanhempien kesken myös silloin, kun lapsella on kolme tai neljä vanhempaa”, arvioi Juha Jämsä. ”Lapsen oikeuksien näkökulmakin vaatii, että lapsen oikeusturva suhteessa hänen tosiasiallisiin vanhempiinsa toteutuu myös silloin, kun lapsella on useampia kuin kaksi vanhempaa. Nämä uudistukset tukisivat myös monien uusperheiden tilanteita.”

Suomen translaki vaatii edelleen, että ennen kuin henkilön oikeudellinen sukupuoli voidaan vahvistaa, henkilön on osoitettava olevansa hedelmätön. ”On täysin hävytöntä, että samaan aikaan, kun ihmisiä hätistellään synnytystalkoisiin, Suomi edelleen pakkosteriloi yhteen ihmisryhmään kuuluvia”, Jämsä puuskahtaa.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten toivotun lapsiluvun toteutumisen edistäminen vaatisi lisäksi, että ennen sukupuolen korjausta kaikki halukkaat voisivat tallettaa sukusolujaan myöhempää käyttöä varten. Samoin pitäisi olla yhdenvertainen ja syrjimätön mahdollisuus tulla harkituksi adoptio- tai sijaisvanhempana. Perhe-etuuksien sukupuolitetuista nimityksistä pitäisi luopua, ja säätää vanhempainvapaista.

Vanhemmuuslain säätämisen yhteydessä pitäsi säätää, että väestötietojärjestelmään kirjataan vanhemmuus vanhemmuutena, ei isyytenä/äitiytenä. Tämä eronteko on väestötietojärjestelmässä tarpeeton tieto, ja altistaa sukupuolivähemmistöihin kuuluvat vanhemmat ja heidän lapsensa tarpeettomasti syrjinnälle, kun vanhemman transtausta paljastuu aina viranomaisyhteyksissä ja palveluissa. Vanhemmuuden merkitseminen väestötietojärjestelmään vanhemmuutena ei tarkoittaisi äitiyden ja isyyden kategorioista luopumista arkielämässä.

Rinteen hallitusohjelmassa luvataan selvittää sijaissynnytysten säätelyä. ”Sijaissynnytyssäätelyn luominen Suomeen on välttämätöntä – ja myös sosiaalisesti vastuullista. Tällä hetkellä Suomi ulkoistaa vastuuta sysäämällä sijaissynnytysjärjestelyitä käyttävät perheet ulkomaisiin järjestelyihin”, Jämsä toteaa. ”Suomalaisen lainsäädännön ja palvelujärjestelmän tuella on mahdollista turvata kaikkien osapuolten oikeuksia paljon paremmin kuin nykyisen kieltopolitiikan aikana.”

”Kun sijaissynnytyslainsäädäntö luodaan, sen pitää olla yhdenvertaisin perustein kaikkien saatavilla”, toteaa Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä. ”Esimerkiksi hoitojen rajaaminen tilanteisiin, joissa käytetään ainoastaan aiottujen vanhempien omia sukusoluja, kuten jotkut ovat ehdottaneet, ei millään tavoin vähennä sijaissynnytykseen liittyviä riskejä. Se ainoastaan rajoittaa hoitoihin oikeutettujen piiriä tavalla, joka on juuri osoitettu yhdenvertaisuuslain vastaiseksi; hallinto-oikeuksien päätösten perusteella julkiset lapsettomuusklinikat ovat juuri aloittamassa lahjasoluhoitojen antamisen naispareille ja itsellisille naisille.”

Sijaissynnytys voisi olla yksi tapa vanhemmuuteen miespareille ja itsellisille miehille sekä joillekin trans- ja intersukupuolisille ihmisille. Kuitenkaan siitä ei monestakaan syystä johtuen tule koskaan yleistä tietä vanhemmuuteen. Sama koskee adoptiota. Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut vuodesta 2017 alkaen, että adoptiolapsi voitaisiin sijoittaa samaa sukupuolta olevan parin perheeseen. Toistaiseksi yhtään lasta ei ole sijoitettu. Adoptiotyötä pitääkin edelleen kehittää, jotta varmistetaan, että sijoitukset tehdään tulevaisuudessa syrjimättömin perustein.

Lastensuojelun perhehoito eli sijaisvanhemmuus voisi sen sijaan olla huomattavasti useamman sateenkaari-ihmisen väylä kasvattajuuteen. Sateenkaariperheet ry:ssä on käynnissä Väriä perhehoitoon -hanke, jolla pyritään rohkaisemaan sateenkaariperheitä sijaisvanhemmiksi ja kehittämään lastensuojelun sosiaalityötä yhdenvertaiseen ja syrjimättömään suuntaan.

Erittäin merkittävää sateenkaari-ihmisten lapsiperheellistymisen näkökulmasta on lapsettomuushoitojen yhdenvertainen saatavuus. Tässä on kyse mitä suurimmissa määrin myös taloudellisista resursseista. Julkisten lapsettemuushoitojen nykyiset, hyvin pienet resurssit ovat esteenä palveluvalikoiman kehittämiselle ja yhdenvertaiselle ja riittävälle saatavuudelle. Hallinto-oikeudet ovat juuri pakottaneet julkiset klinikat tarjoamaan lahjasoluhoitoja myös naispareille ja itsellisille naisille. Kuinka yhdenvertaisuus toteutuu, jää vielä nähtäväksi. Jokaisen sukupuoltaan korjaavan olisi saatava tallettaa sukusolujaan tulevaa käyttöä varten. Sijaissynnytykset pitäisi ottaa palveluvalikoimaan. Myös Kelan sairausvakuutuskorvaukset sateenkaariperheiden yksityisistä hedelmöityshoidoista on tehty kohtuuttomin perustein.

Rinteen hallitusohjelmaan on kirjattu lapsettomuushoitojen yhdenvertainen saatavuus, vanhemmuuslaki ja sijaissynnytys. Mitään näistä hankkeista ei ole toistaiseksi polkaistu liikkelle. Ne eivät ole myöskään mukana viime viikolla julkaistussa valtioneuvoston toimintasuunnitelmassa, eikä poliitikkojen ja virkamiesten puheista päätellen edes alustavasti valmisteilla.

”Hallituspuolueet, nyt ryhtiä sateenkaariasioita koskevaan päätöksentekoon”, vaatii Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä. ”Hallitus päätti hallitusneuvotteluissa jättää Suomen yhdeksi viimeisistä Länsi-Euroopan maista, jolla ei koskaan ole ollut sateenkaaripoliittista toimintaohjelmaa. Sitäkin suuremmalla syyllä hallituksen on nyt pidettävä huoli, että edes hallitusohjelmaan yksittäisinä hankkeina kirjatut tavoitteet saadaan toteutettua.”

Kirjoitus julkaistu myös tiedotteena >>