Sateenkaariperheiden lasten hyvinvointia ja heidän kokemuksiaan on tutkittu kansainvälisesti 1970-luvulta lähtien erityisesti Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Hollannissa. Nyt asiaa on tutkittu myös Suomessa (ks. alla). Tiedeyhteisö on päässyt jo tutkimuksen varhaisessa vaiheessa yksimielisyyteen siitä, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien vanhempien lasten hyvinvointi vastaa heteroseksuaalisten vanhempien lasten hyvinvointia. Tämä yksimielisyys julkistettiin yhdysvaltalaisten psykiatrien kannanottona vuonna 2013. Sateenkaariperheissä lapset voivat fyysisesti ja psyykkisesti vähintään yhtä hyvin kuin muissa perheissä ja heillä on vähintään yhtä lämpimät suhteet vanhempiinsa ja ystäviinsä kuin muilla ikäisillään. Kaikissa perheissä perhesuhteiden toimivuus vaikuttaa lasten hyvinvointiin.
Sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnin osoittavista tutkimuksista huolimatta samaa sukupuolta olevien parien vanhemmuuteen suhtaudutaan maailmalla usein kielteisesti, eivätkä kielteiset asenteet ole harvinaisia Suomessakaan. Lasten hyvinvoinnille on haitallista, jos he kokevat kiusaamista tai kuulevat loukkaavia kommentteja perheestään tai jos heidän vanhempiaan syrjitään. Sateenkaariperheiden lapsilla voi olla erityisiä voimavaroja, jotka vähentävät kiusaamisen kielteisiä vaikutuksia, esimerkiksi lämpimät suhteet vanhempiinsa, hyviä kaverisuhteita ja tukea koulusta. Vanhemmat voivat opettaa lastaan selviämään loukkaavista puheista. Toimivia selviytymiskeinoja ovat suhtautuminen kiusaamiseen niin, ettei ota sitä henkilökohtaisesti eikä sisäistä halveksuvia kommentteja sekä suora puuttuminen halventavaan kielenkäyttöön. Parhaiten voivat ne sateenkaariperheet, jotka elävät tukea antavassa ympäristössä ja joiden kotimaan lainsäädäntö huomioi sateenkaariperheiden lapset ja vanhemmat parhaiten. Tukea antavassa ympäristössä myös perheestä kertominen on helpompaa kuin kielteisessä asenneympäristössä. Salailu puolestaan voi vaikuttaa kielteisesti hyvinvointiin.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä ei välttämättä aina osata tukea sateenkaariperheen vanhempaa tai vanhemmuutta voidaan jopa kyseenalaistaa. Sateenkaariperheen vanhemman ja lapsen hyvinvointi voi heikentyä, mikäli vanhempi ei rohkene hakea apua sitä tarvitessaan tai jos joku perheenjäsenistä tulee palvelun piirissä huonosti kohdelluksi. Isovanhempien sukupolvessa on muuta väestöä enemmän ihmisiä, joiden on vaikea hyväksyä samaa sukupuolta olevien ja transihmisten parisuhteita ja perheitä. Homo- ja transfobia vähentävät isovanhempien osallistumista sateenkaariperheen elämään, mikä vähentää perheen saamaa apua ja tukea. Katkenneita tai tulehtuneita välejä sukulaisiin voidaan sateenkaariperheissä korvata vahvoilla ystävyyksillä, ”itse valitulla laajennetulla perheellä”. Kuten muillakin vanhemmilla, sateenkaariperheiden vanhemmilla tyytyväisyys parisuhteeseen on yhteydessä vanhempien ja lasten hyvinvointiin.
Vanhemman sukupuolenkorjausprosessi asettaa lapselle haasteita. Lapsi tarvitsee aikaa sopeutuakseen uuteen tilanteeseen. Lapsen sopeutumiseen vaikuttaa muun muassa se, kuinka läheiset suhteet hänellä on vanhempiinsa, kuinka lapsen koulu käsittelee asiaa ja kuinka hyväksyvästi hänen läheisensä – muut vanhempansa, vanhemman puoliso tai laajempi suku – suhtautuvat sukupuolen korjaamiseen. Lapset suhtautuvat vanhemman sukupuolenkorjaamiseen ainakin prosessin akuuteimman vaiheen jälkeen usein myönteisemmin kuin vanhemmat ovat etukäteen pelänneet.
Sateenkaariperheiden lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet -hankkeessa (2014–2018) tutkittiin ensimmäistä kertaa suomalaisten sateenkaariperheiden lasten hyvinvointia. Sateenkaariperheiden 10–18-vuotiaiden lasten psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen hyvinvointi vaikuttavat lasten ja vanhempien kyselylomakkeilla antamien arvioiden mukaan vastaavan pääosin saman ikäisten suomalaislasten hyvinvointia. Haastatelluilla 7–10-vuotiailla sateenkaariperheiden lapsilla on laaja perhekäsitys ja myös he vaikuttavat voivan hyvin.
Suomalaisten sateenkaariperheiden 7–18-vuotiaiden lasten haavoittuvuuksia ovat lasten ja vanhempien kyselyiden perusteella kiusatuksi tuleminen ja sen pelkääminen sekä loukkaavien kommenttien kuuleminen. Osalla perheistä on isovanhempia, jotka suhtautuvat sateenkaariperheeseen kielteisesti. Monet sateenkaariperheiden vanhemmista ovat eronneet, ja osa heistä ei ole saanut riittävästi tukea eroonsa. Eronneiden vanhempien lapsien hyvinvointi on joiltain osilta keskimäärin heikompi kuin yhdessä pysyneiden vanhempien.
Sateenkaariperheiden vahvuuksia ovat läheisten ystävien suuri määrä sekä vanhempien paneutuminen vanhemmuuteen. Sateenkaariperheiden lapset ja vanhemmat kuvaavat perheitään monimuotoisuutta ymmärtävinä.
Sateenkaariperheet kaipaavat palveluiden sateenkaariturvallisuutta ja enemmän tietoa kouluihin ja ammattilaisille. Lapset ja vanhemmat toivovat yhteiskunnan yhdenvertaisuutta.
Tutkimushankkeen rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö ja sen pääyhteistyökumppanina toimi Väestöliitto. Tutkimushankkeessa julkaistut kirjallisuuskatsaus ja tulosraportit ovat maksutta ladattavissa netistä:
Aarnio, Kia (2014). Sateenkaariperheiden lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet. Kirjallisuuskatsaus. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen työpaperi, 6.
Aarnio, Kia, Kallinen, Kati, Kylmä, Jari, Solantaus, Tytti & Rotkirch, Anna. (2017). Sateenkaariperheiden lasten ja nuorten hyvinvointi ja kokemukset. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 62/2017.
Aarnio, Kia, Kylmä, Jari, Solantaus, Tytti & Rotkirch, Anna. (2018). Sateenkaariperheiden vanhemmat. Kokemuksia lasten hyvinvoinnista, perhesuhteista ja tuen saannista. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 63/2018. Helsinki: Väestöliitto.
Lähde yhdysvaltalaisten psykiatrien kannanottoon:
Perrin E. C., Siegel, B. S. and the Committee on Psychosocial Aspects of Child and Family Health. (2013). Promoting the Well-Being of Children Whose Parents Are Gay or Lesbian, Pediatrics, 131; e1374-e1383.