Monimuotoiset perheet -verkosto ja Sateenkaariperheet ry kiittävät mahdollisuudesta tulla kuulluksi Suomen kannasta ehdotuksesta EU-neuvoston vanhemmuutta koskevaksi asetukseksi. Lausumme kirjelmäluonnoksesta yhteisellä lausunnolla.
Yleiset huomiot
Monimuotoiset perheet -verkosto ja Sateenkaariperheet ry pitävät asetusehdotusta kannatettavana ja oikeansuuntaisena. Meidän näkökulmastamme yhdessä EU-maassa tunnistetun vanhemmuuden tunnistaminen jokaisessa muussa EU-maassa on välttämätön edellytys vapaan liikkuvuuden toteutumiseksi. Tiedossamme on myös useita tapauksia, joissa vanhemmuuden tunnistamiseen liittyvät kysymykset ovat haitanneet perheiden asumista tai vanhempien työskentelyä toisessa EU-maassa.
Asetusehdotus on rajattu koskemaan vain oikeudellista vanhemmuutta, ei mitään siihen liittyviä asioita, kuten vanhempainvastuuta tai vanhempien välistä avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta. Uusperheiden ja etenkin sateenkaariperheiden näkökulmasta se, että vanhempien välistä parisuhdetta ja sen oikeudellista tunnustamista ei huomioida asetuksessa voi aiheuttaa esimerkiksi sosiaaliturvaan tai muuhun lainsäädäntöön liittyviä haasteita silloin, kun jonkin valtion lainsäädäntö edellyttää vahvistetun vanhemmuuden lisäksi myös osoitusta vanhempien välisestä parisuhteesta, kun naimisissa olevalla parilla ei ole yhteisiä lapsia, tai kun parisuhdestatus on jonkin etuuden tai palvelun saatavuuden kannalta olennaisempi kysymys kuin lapsen jaettu vanhemmuus. Tämän näkökulman jääminen pois asetusluonnoksesta saattaa siis edelleen vaikeuttaa vapaata liikkuvuutta ja asettaa jotkut lapset ja perheet taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti eriarvoiseen asemaan.
Verkosto ja Sateenkaariperheet ry toteavat myös, että koska asetusluonnos ei koske vanhempainvastuuta eikä huomioi perheen aikuisten välistä parisuhdetta, esimerkiksi uusperheiden tilanne on edelleen epäselvä. Tilanteessa, jossa perheyksikössä kahdella aikuisella voi olla oikeudellisesti vain yhden, vain toisen ja/tai molempien yhteisiä lapsia, perheen tilanne voi edelleen tulla epäyhdenvertaisesti tunnistetuksi. Tämä on ongelma ennen kaikkea sellaisissa tilanteissa, joissa perhe on asunut pitkään jossakin maassa ja heidän ainoalle siinä maassa asuvalle oikeudelliselle vanhemmalleen tapahtuu jotakin.
Tästä näkökulmasta olisi varmistettava, että asetukset, joissa määritellään toisen valtion tuomioistuimen määräämän huoltajuuden tai muun tosiasiallista vanhempainvastuuta merkitsevän statuksen tunnistamisesta toimisivat EU:n laajuisesti vastaavasti kuin oikeudellisen vanhemmuuden tunnistaminen asetusehdotuksen mukaan. Verkosto tai Sateenkaariperheet ry eivät osaa sanoa, miten nämä tilanteet tällä hetkellä EU-tasolla huomioidaan tai minkälaisia haasteita niihin sisältyy.
Asetusluonnoksessa jää kirjelmäluonnoksessa todetulla tavalla epäselväksi se, miten EU-tasolla toimittaisiin suomalaisten hallintoviranomaisten vahvistamien vanhemmuuksien osalta. On äärimmäisen kannatettavaa, että valtioneuvosto tekee neuvotteluissa kaikkensa sen eteen, että myös nämä muutoin kuin tuomioistuimessa vahvistetut vanhemmuudet saavat EU-tasolla saman suojan kuin tuomioistuinten vahvistamat vanhemmuudet. Kirjelmäluonnoksesta ei käy ilmi, eikä meillä ole tietoa siitä, missä laajuudessa muissa EU-maissa on vastaavia hallintoviranomaisten lainvoimaiseksi vahvistamia vanhemmuuksia. Joka tapauksessa on oltava lähtökohta, että kaikki EU-maissa lainvoimaiset vanhemmuudet tunnistetaan muissa maissa riippumatta siitä, onko ne vahvistanut tuomioistuin vai hallintoviranomainen tai vastaava taho.
Verkosto ja Sateenkaariperheet ry eivät päässeet selvyyteen, mitä asetus vaatisi jäsenvaltiolta niissä tilanteissa, joissa vanhemmuus olisi vahvistettu alun perin kolmannessa maassa (ml. oletettu/tunnustettu vanhemmuus, kotimaan adoptio ja sijaissynnytys), minkä jälkeen toinen jäsenvaltio olisi tunnustanut tämän päätöksen tuomioistuimen päätöksellä. Täytyisikö jäsenvaltion hyväksyä tällainen toisessa jäsenvaltiossa tehty tunnustamispäätös kolmannen maan vanhemmuuspäätöksestä? Verkoston ja Sateenkaariperheet ry:n mielestä täytyisi, jotta myös näiden lasten vapaa liikkuvuus toteutuisi.
Adoptio ja sijaissynnytys
On perusteltua, että asetusehdotuksessa jätetään huomiotta Haagin sopimuksen soveltamiseen liittyvät adoptiota koskevat asiat. Haagin sopimus on laaja kansainvälinen sopimus, jota edes EU:n tasoisen suuren toimijan ei ole suotavaa omalla sisäisellä sääntelyllä pyrkiä ohittamaan.
Verkosto ja Sateenkaariperheet ry pitävät hyvänä tapaa, jolla kirjelmäluonnoksessa käsitellään sijaissynnytyksiin liittyviä tilanteita. Sijaissynnytyksiä käsittelevästä 10. sivun 2 kappaleesta näyttää puuttuvan loppupuolelta jokin määre, mutta tulkitsemme, että tarkoitus on ilmaista, että suurin osa Suomessa tuomioistuinten käsittelyyn tulleista sijaissynnytysjärjestelyistä tehdään muissa kuin EU-maissa.
Lapsen edun näkökulmasta Suomen on kaikissa tilanteissa syytä neuvotella sen puolesta, että mahdollisuudet vanhemmuuden vahvistamiseen ja vahvistetun vanhemmuuden tunnistamiseen muissa EU-maissa toteutuvat niin laajasti kuin mahdollista. Tämä koskee myös sijaissynnytysten tuloksena syntyneitä lapsia ja heidän aiottuja vanhempiaan.
Syntymättömän tai kuolleen lapsen vanhemmuuden tunnistaminen
Kirjelmässä ehdotetaan, että valtioneuvosto neuvottelisi sitä vastaan, että asetuksessa tunnistetaan syntymättömän tai kuolleen lapsen vanhemmuus. Kuten kirjelmässä todetaan, Suomen perustuslaki katsoo perusoikeuksia omaavaksi henkilöksi parhaillaan elossa olevan ihmisen. Perustuslaki ei kuitenkaan nähdäksemme estä sitä, että vielä syntymättömän lapsen osalta olisi esimerkiksi vanhemmuuteen liittyviä voimassa olevia oikeusvaikutuksia, jotka voitaisiin tunnistaa myös Suomessa.
Se, ettei Suomessa myönnetä henkilötunnusta syntymättömälle tai kuolleena syntyneelle lapselle on verkoston näkökulmasta epäkohta, joka vaikuttaa sekä kuolleena syntyneen lapsen vanhempien oikeudelliseen asemaan (esimerkiksi perinnönjaon ja leskeneläkkeen osalta) että heidän hyvinvointiinsa ja suruprosessiinsa.
Asetusluonnos ei edellytä Suomea muuttamaan kansallista lainsäädäntöään tässä asiassa. Kirjelmäluonnoksessa ei myöskään esitetä riittäviä perusteita sille, että Suomen tulisi kansallisen lainsäädäntönsä puutteellisuuden vuoksi neuvotella siihen suuntaan, että Suomi haluaisi estää jossakin EU-maassa tunnistetun syntymättömän lapsen vanhemmuuden tunnistamista muissa EU-maissa.
Suomen tulisi päinvastoin edistää mahdollisimman laajasti kaikkien vanhemmuussuhteiden tunnistamista silloin, kun siihen on tilaisuus. Monimuotoiset perheet -verkoston näkökulmasta Suomen tulisi myös muuttaa kansallista lainsäädäntöään kuolleena syntyneen lapsen oikeusaseman osalta, mutta tämä prosessi olisi joka tapauksessa erillinen nyt käsillä olevasta asetusehdotuksesta.
Verkosto ja Sateenkaariperheet ry esittävät, että kirjelmästä poistetaan tätä asiaa koskeva 7 luvun 4 kappale ja korvataan se kappaleella, jossa valtioneuvosto sitoutuu neuvottelemaan toisessa EU-maassa tunnistetun syntymättömän lapsen vanhemmuuden tunnistamisen puolesta, jos jotkut muut maat sitä ovat vastustamassa.
Tuomioistuimen toimivalta ja lainvalinta
Kirjelmäluonnoksessa suhtaudutaan kriittisesti asetusehdotuksessa esitettyyn mahdollisimman laajaan tuomioistuimen toimivaltaan vanhemmuutta koskevassa asiassa, sekä vaaditaan lainvalinnan periaatteiden tarkentamista siten, että sovellettava laki olisi mahdollisimman usein forumvaltion oma laki.
Verkoston ja Sateenkaariperheet ry:n näkökulmasta on ilmeistä, että Euroopan Unionin jäsenvaltioiden erilaiset sisäiset lainsäädäntöratkaisut etenkin sateenkaariperheiden perhesuhteiden oikeudellisen vahvistamisen osalta voivat tuottaa tilanteita, joissa yhdessä valtiossa jää vahvistamatta jokin sellainen vanhemmuus, joka olisi mahdollista vahvistaa toisessa jäsenvaltiossa, johon lapsella tai vanhemmalla on sidos.
On yhdenvertaisuuden ja lapsen oikeuksien kannalta ehdottoman tärkeää, että Suomi neuvottelisi kaikissa tilanteissa mahdollisimman laajaa vanhemmuuden vahvistamisen mahdollisuutta kohti, eikä pyrkisi omalla panoksellaan ainakaan heikentämään lapsen mahdollisuutta saada vanhemmuussuhteensa oikeudellisesti vahvistettua. Tämä saattaa edellyttää hankaliakin prosesseja, jotka voivat tuottaa jonkin verran lisää kustannuksia ja olla oikeudellisesti monimutkaisia. Nämä haitat eivät kuitenkaan mitenkään painoarvoltaan ylitä sitä hyötyä, joka seuraa siitä, että jokainen vahvistettavissa oleva vanhemmuus saadaan vahvistettua.
On myös huomioitava, että joissain maissa tuomioistuimet ovat ennakkoluuloisia tiettyjä ihmisryhmiä tai lapsiperheellistymisen tapoja kohtaan. Nähdäksemme asetusehdotuksen nimenomainen tarkoitus on mahdollisimman laajan tuomioistuimen toimivallan varmistamalla huolehtia siitä, etteivät tiedossa olevat tai epäillyt ennakkoluulot estä vanhemmuuden vahvistamista missään tilanteessa.
Vanhemmuuden tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet
Verkoston näkökulmasta kirjelmäluonnoksessa on hyvin ja oikein esiin nostettu, että vanhemmuuden tunnistamisesta kieltäytymisen osalta 1 kohdan c alakohta ja 1 artiklan 3 kohta ovat Suomen näkökulmasta osin ongelmallisia, tai vähintäänkin kummallisia. Etenkin 1 kohdan c alakohta voi olla hankala tilanteessa, jossa vanhemmuus vahvistetaan perheessä, jota kohtaan voi esiintyä ennakkoluuloja sekä yhteiskunnallisesti että perheen lähipiirissä.
Monimuotoiset perheet -verkoston ja Sateenkaariperheet ry:n näkökulmasta on vieras ajatus, että seikat, jotka eivät olleet oikeudellisen vanhemmuuden ratkaisemisen hetkellä tuomioistuimen tiedossa, eivätkä voi enää vaikuttaa alkuperäisen vanhemmuusratkaisun lopputulemaan, vaikuttaisivat vanhemmuuden tunnustamiseen toisessa EU-maassa.
Kirjelmäluonnoksessa on hyvin nostettu esiin ongelmallisuus, joka liittyy 1 artiklan 3 kohtaan, joka edellyttää, että lasta tulisi ikätason mukaisesti olla kuultu vanhemmuutta koskevassa asiassa. Lapsen kuuleminen asiassa, jossa hänen mielipiteellään ei ole lopputuleman kannalta merkitystä, ei voi nähdäksemme kohtuullisesti muodostaa estettä lopputulemana olevan vanhemmuusratkaisun tunnistamiseksi toisessa EU-maassa.
Suomen tulisi artiklasta käytävissä neuvotteluissa nostaa nämä kysymykset esiin ja neuvotella siten, että mahdollinen syrjintä, lähipiirin kiusanteko tai muu vastaava tekijä ei muodostaisi estettä oikeudellisesti vahvistetun vanhemmuuden tunnustamiselle kaikissa EU-maissa, ja että maiden erilaiset prosessit lapsen kuulemiseksi vanhemmuutta koskevissa kysymyksissä eivät myöskään muodostuisi vanhemmuuden EU:n laajuisen tunnustamisen esteeksi.