Sateenkaariperheiden usein kysytyt kysymykset

Lapsiperheyhteydessä aiesopimuksella tarkoitetaan tulevien vanhempien yhdessä laatimaa sopimusta, johon kirjataan yhteinen suunnitelma lapsen alulle saattamisesta ja kaikesta lapsen kannalta tärkeästä. Aiesopimus ei ole juridisesti pätevä, mutta se on siviilioikeudellisesti pätevä, eli jos lapsen asioista päädytään käräjäoikeuteen, aiesopimuksen sisältö otetaan huomioon tuomarin tehdessä ratkaisua. Aiesopimuksen juridiseen vanhemmuuteen, huoltajuuteen, tapaamiseen ja elatukseen liittyvät asiat voidaan vahvistaa lapsenvalvojalla tai käräjäoikeudessa.

Aiesopimuksen ideana on myös saattaa tulevat vanhemmat tietoiseksi oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä keskustelemaan mahdollisimman monista tärkeimmistä lapsen elämään ja vanhemmuuteen liittyvistä asioista. Yksi aiesopimuksen tavoitteista on saada vanhemmat sopimaan, kuinka lapsen asioista päätetään lapsen elinvuosien aikana ja kuinka mahdollisia erimielisyyksiä ja ristiriitoja ratkaistaan. Kun asioista on sovittu (pelkän keskustelun sijaan myös) kirjallisesti, se vähentää epäselvyyksiä ja ehkäisee tulevaisuuden ristiriitoja.

Useimmiten aiesopimuksen tekevät kumppanuusvanhemmat tai ne, jotka yrittävät raskautta tutun lahjoittajan kanssa koti-inseminaatiolla. Aiesopimuspohjat saa neuvontapalvelusta.

Synnyttäjä voi tehdä testamentin, jossa määrää, kuka lapsesta ottaa vastuun, jos synnyttäjä kuolee tai ei pysty terveydentilansa vuoksi huolehtimaan lapsesta. Testamentin on tärkeää täyttää määrätyt muotovaatimukset. Sitä kannattaa tehdä samantien vähintään jokaisen vanhemman haltuun oma kappale. Kopion voi toimittaa synnytyssairaalaan, jotta tieto on heti henkilökunnan saatavilla, jos jotakin sattuu.
Testamenttipohjan saa neuvontapalvelusta.

Synnyttäjä on Suomessa aina automaattisesti lapsen juridinen vanhempi ja huoltaja. Ei-synnyttävän vanhemman kohdalla juridisen vanhemmuuden vahvistaminen riippuu monesta asiasta.

Jos lapsi on tehty hedelmöityshoitoklinikalla pariskuntana, on klinikalla allekirjoitettu yhteinen hoitosuostumus. Samoin, jos lapsi on tehty klinikalla itsellisenä henkilönä, jolla on mukana vanhemmuuskumppani tai lahjoittaja, jonka kanssa on tehty sopimus, että isyys voidaan vahvistaa, on tästä tehty kirjallinen sopimus. Kopio pariskunnan hoitosuostumuksesta toimitetaan neuvolaan raskausaikana. Tuo paperi oikeuttaa ei-synnyttävää vanhempaa tunnustamaan vanhemmuutensa neuvolassa jo raskausaikana. Neuvolan henkilökunta kertoo, millä neuvolakäynnillä se tehdään. Tunnustajan on tällöin oltava henkilökohtaisesti paikalla henkilötodistus mukanaan. Kun lapsen syntymästä menee synnytyssairaalan toimesta Digi- ja väestötietovirastolle, se vahvistaa tunnustajan vanhemmuuden ilman sen ihmeempiä toimenpiteitä.

Jos lapsi on tehty hedelmöityshoitoklinikalla itsellisenä henkilönä ja siittiöt on saatu klinikan kautta anonyymiltä lahjoittajalta.

Henkilö, jonka siittiöistä lapsi on saanut alkunsa, voi tunnustaa isyytensä neuvolassa ennen lapsen syntymää. Tositteita tai todisteita ei tarvita, mutta tunnustajan on täytynyt osallistua osaan neuvolakäynneistä. Jos neuvolan terveydenhoitajalle herää epäilys, että tunnustaja ei ole geneettinen vanhempi, hän voi kieltäytyä ottamasta tunnustusta vastaan ja ohjata tekemään isyyden selvittämisen vauvan syntymän jälkeen lastenvalvojan luokse. Valitettavasti tällä hetkellä osa terveydenhoitajista ohjaa kaikki kumppanuusperheiden isyyden tunnustamiset lastenvalvojalle.

Sijaisvanhemmat toimivat sijaisperheenä eli perhehoitajina lapselle, joka on lastensuojelulain nojalla sijoitettu alkuperäisen kotinsa ulkopuolelle.

Sijaisvanhemmuudesta kiinnostuneet voivat hakeutua kunnan tai järjestön organisoimaan PRIDE-valmennukseen, jonka läpikäyminen vaaditaan ennen sijaisvanhemmaksi ryhtymistä.

Sijaisvanhemmaksi voi hakea vakaassa ja turvallisessa elämänvaiheessa oleva mitä tahansa sukupuolta oleva henkilö parisuhdemuodostaan ja -statuksestaan riippumatta. Sijaisvanhempina toimii tänäkin päivänä sekä sinkkuja että parisuhteessa eläviä sateenkaari-ihmisiä, myös transtaustaisia ja muunsukupuolisia.

Miten voin varmistaa, että isyyteni ei tule vahvistetuksi, jos lupaudun siittiöiden lahjoittajaksi?

Ainoa täysin varma keino välttää isyyden vahvistaminen, on lahjoittaa siittiöitä hedelmöityshoitoklinikan kautta sellaisella sopimuksella, että isyyttä ei voida vahvistaa. Kaikilla klinikan kautta lahjasoluilla alkunsa saaneilla lapsilla on täysi-ikäistyttyään oikeus selvittää sukusolujen lahjoittajan henkilöllisyys. Lahjottajaa ei kuitenkaan voida tämänkään jälkeen määrätä juridiseksi vanhemmaksi.

Jos lapsi saatetaan alulle hedelmöityshoitoklinikan ulkopuolella, on osapuolten välinen luottamus ensiarvoisen tärkeää. Lahjoita siittiöitäsi vain henkilöille, jotka tunnet riittävän hyvin ja joiden tiedät pitävän sopimuksestanne kiinni. Tehkää aiesopimus, vaikka se ei estäkään mielen muuttamista ja isyyden vahvistamista. Se kuitenkin kirkastaa kaikille osapuolille, millä ehdoin siittiöiden lahjoittaminen ja vastaanottaminen tehdään.

Kun lapsi on syntynyt eikä hänellä ole kuin yksi juridinen vanhempi, voi kahden vuoden ajan synnyttäjä, siittiöiden lahjoittaja tai kuka vaan asiasta tietävä, paljastaa lastenvalvojalle siittiöiden lahjoittajan henkilöllisyyden, jolloin lastenvalvojan velvollisuutena on lähteä selvittämään isyyttä. Tällaisessa tilanteessa isyyden selvittämisen tueksi otetaan pakollinen dna-testi. Jos dna-testin perusteella isyys tulee vahvistetuksi, vaikka kaikki osapuolet vahvistaisivat sitä. Siittiöistäsi alkunsa saanut lapsi voi kuitenkin vaatia isyyden vahvistamista myös myöhemmin. Jos lapsella on koko ajan ollut juridisena vanhempanaan vain synnyttäjänsä, hän voi 15 vuotta täytettyään halutessaan vaatia isyyden selvittämistä tai nostaa isyyskanteen sinua vastaan. Tällöin isyys voi tulla vahvistetuksi, vaikka sinä ja lapsen synnyttäjä sitä kumpikin vastustaisitte.

Jos synnyttäjä on naimisissa oikeudellisen miehen kanssa, tulee miehestä automattisesti lapsen juridinen isä. Vanhemmat voivat lapsen kahteen ikävuoteen saakka vaatia isyyden kumoamista sen perusteella, että lapsi ei ole saanut alkuaan aviomiehen sukusoluista.

Jos lapsen synnyttyä tehdään perheen sisäinen adoptio, on siittiöiden lahjoittajalla myös oikeus saada adoptioneuvontaa. Se ei ole pakollista, mutta suotavaa. Adoptioneuvonnassa lahjoittajaa ei voida väkisin määrätä juridiseksi vanhemmaksi. Jos et halua nimesi näkyvän lapsen adoptioasiakirjoissa ja haluat toimia anonyymisti, voit puhua adoptioneuvojan kanssa nimettömästi tai kirjoittaa kirjeen tai sähköpostia, jossa pelkällä etunimellä tai nimimerkillä kerrot olevasi lahjoittaja ja puollat perheen sisäistä adoptiota. Kun perheen sisäinen adoptio on tehty, ei isyyttäsi voida enää vahvistaa.

Oheishuoltajuudella tarkoitetaan sellaisen henkilön huoltajuutta, joka ei ole lapsen juridinen vanhempi, mutta hän on lapsen tosiasiallinen vanhempi juridisen vanhemman rinnalla tai muuten lapsen tärkeä ihminen, jonka juridinen vanhempi haluaa huoltajaksi rinnalleen. Oheishuoltajuutta haettaessa kukaan olemassa oleva huoltaja ei luovu omasta huoltajuudestaan. Oheishuoltajuudesta voi mennä sopimaan lastenvalvojan luokse tai sitä voi hakea suoraan käräjäoikeudesta. Käräjäoikeudesta haettu päätös maksaa muutaman satasen, lastenvalvojalla tehty sopimus on maksuton. Vuoden 2019 uudistukset lapsen huoltolaissa tekivät mahdolliseksi, että lastenvalvoja voi vahvistaa lapsen vanhempien tekemiä sopimuksia myös huoltajuuteen liittyen.

Pohjan oheishuoltajuushakemukselle saa neuvontapalvelusta.

Sateenkaariperheiden lapset voivat pääsääntöisesti hyvin. Kansainväliset ja suomalaiset tutkimukset osoittavat, että sateenkaariperheiden lasten hyvinvointi on hyvin yhteneväistä samanikäisten lasten hyvinvoinnin kanssa. Sateenkaariperheiden lapset voivat voida myös huonosti. Siihen syynä ei ole sateenkaariperheys. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat merkittävimmin vanhempien toiminta ja vointi sekä yhteiskunnan ja ympäristön asenteet ja ilmapiiri. Perhetilanteeseen liittyvä syrjivä kielenkäyttö vaikuttaa joidenkin sateenkaariperhenuorten hyvinvointiin.
Tutkimusten mukaan sateenkaariperheiden lapsia suojaavat:

• lasten lämpimät suhteet vanhempiin ja ystäviin
• moninaisuuden käsittely koulussa
• opitut selviytymiskeinot
• yhteydet muihin sateenkaariperheiden lapsiin

Suomalaisten tutkimusten mukaan sateenkaariperheiden lapsilla on

• keskimääräistä luottamuksellisemmat välit vanhempiin
• tukevat ja kannustavat vanhemmat
• monia ystäviä

monimuotoisyyden ymmärtämistä lisäävä kasvatus

Hedelmöityshoitojen lahjasoluneuvonnassa, adoptioprosessin varrella, kaupallisissa sijaissynnytysjärjestelyissä ja perhehoitovalmennuksessa käydään läpi, kuinka lapsen kanssa puhutaan hänen alkuperästään ja elämän eri vaiheista. Kaikki eivät näitä koulutuksia käy tai keskustelut eivät ole mieleen jääviä tai hedelmällisiä. Lapsen on tärkeä olla aina tietoinen alkuperästään. Esimerkiksi lahjasoluilla alkunsa saaneelle lapselle tulee aivan pienestä pitäen tehdä selväksi, että hänen tekemisessään on saatu apuja lääketieteeltä ja ystävälliseltä henkilöltä, joka on halunnut auttaa lapsen vanhempia saamaan lapsen lahjoittamalle näille omia siittiöitään tai munasolujaan. Tärkeä on puhua asiasta ikätasoisesti. On hyvä vastata lapsen kysymyksiin ja kertoa se, mitä lahjoittajasta tiedetään.

Lapsen tulee myös tietää, että halutessaan hän voi täysi-ikäisenä saada tietoonsa lahjoittajan henkilöllisyyden. Tärkeintä lapselle on saada kuulla, että hän on haluttu ja kuinka paljon juuri hänen tosiasialliset vanhempansa häntä halusivat. Lahjoittajasta on tärkeää tehdä selväksi, että hän antoi lapsen vanhemmille todella arvokkaan lahjan, mutta ei ajatellut itse tulevansa siinä vanhemmaksi. Lapsen kanssa voi keskustella siitä, että ihmisillä on niin paljon sukusoluja, ettei niitä kukaan voi kaikkia itse käyttää. Siksi moni haluaa antaa niitä niille, joilla niitä ei itsellään ole. Isompaa lasta saattaa kiinnostaa tieto, että sukusolujen lahjoittaja saa lahjoittaa Suomessa sukusolujaan enintään viiteen perheeseen. Lahjoittajalla on oma elämä, johon ehkä kuuluu hänen omat lapsensa. Tutkimusten mukaan lahjasoluilla alkunsa saaneita lapsia kiinnostaa enemmän geneettiset sisarukset kuin itse sukusolujen lahjoittajat. Kansainvälisten tutkimusten mukaan suurin osa ei ota aikuisena yhteyttä lahjoittajaan. Ne, jotka ottavat, eivät ole ajatelleet lahjoittajaa vanhempanaan vaan heitä on kiinnostanut nähdä, millainen henkilö on hänen alkuun saattamisessa auttanut ja onko häneltä ehkä tullut perintönä joitakin piirteitä.

Sijaissynnyttäjästä voi puhua samaan tapaan ystävällisenä auttajana. Joillakin on yhteys sijaissynnyttäjään tai lapsen adoptioon antaneisiin vanhempiin. Tällöin on hyvä keskustella myös heidän kanssaan siitä, mitä lapselle kerrotaan.

Adoptoitujen lasten kohdalla adoptioneuvonnassa käsitellään runsaasti, kuinka lapsen kanssa käsitellään hänen taustaansa. Tärkeää on olla lapselle aina ikätasoisesti avoin hänen alkuajoistaan. Adoptiosta löytyy runsaasti kuvakirjoja, jotka auttavat asioiden käsittelyssä ja tarjoavat lapselle vertaiskokemusta. Jos lapsen taustasta ei ole kauheasti tietoa aina voi kertoa, että jostakin todella painavasta syystä hänen synnyttäjänsä ei ollut mahdollista huolehtia hänestä. Hän on toivonut, että lapsi saisi oman vanhemmat / omat vanhemmat , jotka hänestä pystyvät huolehtimaan. ”Me halusimme olla nuo vanhemmat ja meille oli maailman suurin onni, että saimme sinut rakkaaksi lapseksemme.” Isomman lapsen kanssa voi pohtia erilaisia tilanteita, joissa vanhempi ei pysty huolehtimaan lapsestaan ja syitä siihen, miksi jotkut ovat niin mahdottoman vaikeassa tilanteessa.

Jos lapsi on syntynyt Suomen ulkopuolella, moni haluaa pitää yllä jonkinlaista yhteyttä lapsen synnyinmaahan. Isompien adoptoitujen kanssa on mahdollista tehdä lapsen niin halutessa juurimatka synnyinseuduille. Juurten selvittämisestä löytyy hyvin lisätietoja Adoptioperheet ry:n sivuilta.

Sateenkaariperheiden lapsia ei kiusata sen enempää kuin muitakaan lapsia. Suurin osa ei kohtaa kiusaamista. Niiden kohdalla, joita kiusataan, on syy joskus ollut perhemuoto. Kiusaajat tarttuvat otolliseen maaperään ja kiusaavat sellaiseen asiaan perustuen, jolla henkilö eroaa valtajoukosta. Kiusaaminen ei koskaan ole kiusatun syy, ongelmat ovat muualla. Kiusaamiseen täytyy aina puuttua, on aikuisten tehtävä saada se loppumaan. Aikuisten velvollisuus on ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin, jotta kiusaamista ei enää tapahdu.

Sateenkaariperheiden lapsista yhtä suuri osa on suuntautumiseltaan homo-, hetero- ja bi/pan-seksuaaleja kuin muidenkin perheiden lapsista. Sateenkaariperheessä kasvaminen ei tutkimusten mukaan vaikuta henkilön seksuaaliseen suuntautumiseen

Lapselle vanhemman sukupuolen ja sen kokemisen käsittely riippuu loppupeleissä siitä, minkä ikäinen lapsi on. Kaiken ikäisten lasten kanssa kannattaa puhua ihmisten ja perheiden moninaisuudesta. Kirjat ovat hyvä apu käsitellä perheiden monimuotoisuutta ja myös vanhemman sukupuoli-identiteettiä. Kun lapselle on luonnollista ja ymmärrettävää, että ihmisiä on moneksi, on helpompi tuoda esiin, että vanhempi ei olekaan sitä sukupuolta, mitä muut ovat olettaneet. Lapsi saattaa pohtia menettääkö vanhempansa muutoksen myötä. On tärkeää tehdä lapselle selväksi, että sukupuoli ja sen ilmentäminen on vain yksi osa ihmistä eikä vanhempi katoa minnekään, vaikka sukupuoli julkisesti muuttuu. Vanhempi on ollut muiden tietämättä koko ajan sitä sukupuolta, jonka haluaa myös nyt muiden tietävän. On tärkeää vastata lapsen kysymyksiin eikä selittää kerralla liian paljon. Lisää kysymyksiä tulee varmasti. Kannattaa vaalia sujuvaa arkea ja läheisyyttä. Lapsen kannalta on tärkeää, että kaikki ei muutu kerralla, vaikka vanhemman ulkonäkö ja itsestään käyttämät sanat muuttuvat, muu elämä pysyy entisellään.

Lapsen kanssa on hyvä puhua aivan pienestä pitäen perheiden ja ihmisten moninaisuudesta. Ihmiset ja perheet ovat keskenään erilaisia, ja se on hieno asia. Samalla kannattaa puhua siitä, kuinka syrjintä ja ihmisten huono kohtelu on väärin. Ihmisiä kiinnostaa luonnostaan kaikki itselle vieras ja uusi, mutta se saattaa tuntua myös hiukan pelottavalta. Siksi ihmisten on tärkeää saada tietoa asioista. Isomman lapsen kanssa voi käsitellä jo sitä, että osa ihmisistä erinäisistä syistä pelkää niin paljon tai heijastaa oman elämänsä ongelmia kaikkeen toimintaansa, että he eivät pysty hyväksymään moninaisuutta. Pelot ja omat ongelmat saattavat näkyä muiden haukkumisena, valheiden levittämisenä, vihapuheena ja syrjintänä. Kaikkien ihmisten pahoinvointiin ei voi vaikuttaa.
On hyvä pyrkiä luomaan lapselle hyvä itsetunto ja vahva perheidentiteetti. Tässä voi auttaa sateenkaarevaan yhteisöön kuuluminen. Kun lapsi tietää, että ei ole ainoa sateenkaariperheen lapsi ja saa mukavia kokemuksia vertaistoiminnasta ja sateenkaarevista tapahtumista, hänen ylpeytensä omasta perheestä kasvaa.

Kirjat ovat hyvä apu moninaisuuden käsittelemiseen. Täältä löytyy tietoa sateenkaarevista ja muutenkin perheiden monimuotoisuudesta kertovista kirjoista. LINKKI. Kun lapsen kysymyksiin vastataan ja hän saa rauhassa ihmetellä ja tutustua moninaisuuteen, hän kasvaa siihen, että hän ja hänen perheensä on arvokas, tärkeä ja luonnollinen osa

Koululaisen kanssa voi yhdessä pohtia, kuinka erilaiseen vihapuheeseen tai ihmettelyyn vastataan. Lapselle on hyvä kertoa, ettei kaikki kysymykset ole pahantahtoisia. Ihmiset eivät aina osaa muotoilla kysymyksiä parhaalla mahdollisella tavalla, mutta kysyvät silti aivan vain kiinnostustaan ja hyväntahtoisuuttaan. Ystävällinen ja asiallinen vastaaminen vie pitkälle. Jos joku kysyy liian vaikeita tai ei selvästikään halua kuunnella, voi aina lopettaa keskustelun ja lähteä pois. Aina voi käskeä ihmisiä kysymään asioista lisää vanhemmilta. On vanhempien tehtävä vastata vaikeisiin kysymyksiin.

Keskustele lapsen varhaiskasvatuksen, harrastuksen ja koulun aikuisten kanssa. Kerro heille, miten toivot toimittavan kun lapseltasi kysellään häneen perheestään tai muut lapsen toistelevat kotona kuulemiaan (syrjiviä) kommentteja. Ammattilaisilta voi kysellä, kuinka he käsittelevät lasten kanssa moninaisuutta.  Omia toiveitaan voi kertoa ja yksi vinkki on lahjoittaa lapsen tärkeisiin paikkoihin perheiden monimuotoisuudesta ja sateenkaariperheydestä kertovat kirjat. Ammattilaisten tehtävä on luoda työpaikastaan jokaiselle lapselle turvallinen paikka.

Omalla äänestyskäyttäytymisellä voit vaikuttaa. Oletko äänestänyt sellaisia puolueita, jotka aktiivisesti tekevät töitä yhdenvertaisuuden puolesta ja ovat ajaneet sateenkaari-ihmisten asioita?

Jos lapsella on vain yksi juridinen vanhempi, voi hän täysi-ikäiseksi tultuaan saada adoption kautta juridiseksi toisenkin henkilön. Tämän henkilön on täytynyt olla lapsen elämässä tosiasiallisen vanhemman roolissa joko koko tai suurimman osan lapsen lapsuutta ja nuoruutta. Täysi-ikäinen lapsi ja adoptiota haluava vanhempi voivat yhdessä hakea käräjäoikeudesta täysi-ikäisen henkilön lapseksiottamisen vahvistamista. Tähän tarvitaan myös sen ainoan juridisen vanhemman suostumus. Aikuisiän adoption myötä jo-lapsuuden ajan juridisena vanhempana toimineen ei tarvitse luopua omasta juridisesta vanhemmuudesta, vaan adoption jälkeen lapsella on kaksi juridista vanhempaa. Joissakin tapauksissa, joissa täysi-ikäisellä lapsella on kaksi juridista vanhempaa, mutta toinen heistä ei ole ollut hänen elämässään lainkaan mukana, voi lapsi hakea aikuisadoption kautta toisen juridisen vanhemman vaihtamista henkilöön, joka on toiminut hänen tosiasiallisena vanhempanaan. Tähän tarvitaan sekä juridisesta vanhemmuudestaan luopuvan että lapsen adoptoivan henkilön suostumus.

Sateenkaariperheiden neuvontapalveluista saa pohjan aikuisiän adoptiohakemukseen.

Kun lapsella on juridisessa mielessä oikeus vanhempaansa, se turvaa lapsen asemaa muutos- ja kriisitilanteissa. Lapsi perii automaattisesti juridisen vanhempansa, testamenttia ei tarvitse olla. Perintövero perittäessä juridista vanhempaa (ja juridisen vanhemman aviopuolisoa) on selvästi pienempi kuin henkilöä, joka ei ole juridisesti lähisukulainen. Yllättävänkin kuoleman kohdalla lapsen asema perillisenä on turvattu, kun lapsen ja vanhemman suhde on juridisesti vahvistettu. Lapsella on myös oikeus saada juridiselta vanhemmaltaan elatusta. Lapsella on myös oikeus tavata juridista vanhempaansa. Tämä auttaa ylläpitämään lapsen ja hänen vanhempansa suhdetta. Kun lapsen oikeus vanhempiin on juridisesti vahvistettu, lapsen oikeus yhteyden säilymisen ja elatuksen saamiseen on suojattu mahdollisimman hyvin myös sellaisissa tilanteissa, joissa vanhemmilla on kriisitilanne tai vahvoja erimielisyyksiä. Suhdetta juridiseen vanhempaan ei voi katkaista yhtä helposti kuin ei-juridiseen. Lapsella on oikeus pysyviin ihmissuhteisiin ja hoivan saamiseen vanhemmiltaan.

Yksityiset hedelmöityshoitoklinikat tekevät erilaisia testejä hedelmällisyyteen liittyen. Osa myy myös erilaisia hedelmällisyystutkimuspaketteja.

Siittiöllisten henkilöiden tutkimukset
Siemennesteestä voi testauttaa mm. siittiöiden määrän ja liikkuvuuden. Sen lisäksi voidaan tehdä MiOXSYS-testi, joka mittaa siemennesteen oksidatiivisen stressin tasoa. Niin kutsutun hapetusstressin määrällä on merkitystä hedelmällisyyteen. Sen tasoon vaikuttaa haitallisesti mm. tupakointi, alkoholinkäyttö, ikääntyminen, stressi ja ilmansaasteet.

Kohdullisten henkilöiden tutkimukset
AMH-mittauksella saadaan tietoa munasarjojen toiminnallisesta kunnosta. Anti-mullerian-hormonin taso veressä kertoo, paljonko munasarjoissa on pieniä varhaisia munarakkuloita. Sen lisäksi voidaan ottaa useita muita hormoniverikokeita, joista hedelmällisyydestä kertovat erityisesti luteinisoivan hormonin (LH) ja follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) mittaaminen.
Ultraäänen ja varjoaineen avulla voidaan selvittää, ovatko munajohtimet auki. Munajohtimet voivat tukkiutua esim. seksitautien (erityisesti klamydia), tulehdusten tai endometrioosin seurauksena. Jos munajohtimet ovat tukossa, ei inseminaatiohoidolla voida saavuttaa raskautta. Tällöin voidaan tehdään koeputkihedelmöitys.
Gynekologinen sisätutkimus on tärkeä osa hedelmällisyystutkimuksia. Sisätutkimus tehdään aina ennen hedelmöityshoitojen aloittamista.

Kun koti-inseminaatiota lähdetään suunnittelemaan on hyvin tärkeää, että kaikille osapuolille on selkeää, mikä tulee olemaan kenenkin aikuisen rooli lapsen elämässä, juridisesti ja tosiasiallisesti. Koti-inseminaatio on kumppanuusperheiden yleisin tapa saattaa lapsi alulle, mutta yleisesti käytössä pariskuntien, moniskuntien ja itsellisten vanhempien perheissä, joissa käytetään itse hankitun lahjoittajan siittiöitä.  Jos lapsi saa alkunsa koti-inseminaatiolla, tulee synnyttäjästä automaattisesti hänen juridinen vanhempansa. Jos synnyttäjä on avioliitossa juridisen miehen kanssa, tulee aviomiehestä automaattisesti lapsen toinen juridinen vanhempi. Jos synnyttäjä ei ole avioliitossa.

Se, jonka siittiöistä lapsi on saanut alkunsa, voi tunnustaa lapsen isyyden neuvolassa ennen lapsen syntymää tai lastenvalvojalla lapsen syntymän jälkeen. Kumppanuusperheiden kohdalla on välillä, etenkin Helsingissä, ollut ongelmia neuvolassa tunnustamisen kanssa ja isyyden tunnustus on jouduttu jättämään syntymän jälkeen lastenvalvojalla tehtäväksi. Näissä tilanteissa on usein viranomaisen taholta vaadittu myös isyystestin tekemistä. Isyyden vahvistamisen jälkeen lapsen juridiset vanhemmat ovat synnyttäjä ja vahvistettu isä.

Jos synnyttäjällä on juridinen nainen aviopuolisonaan, voidaan aviopuolisolle saada juridinen vanhemmuus perheen sisäisen adoption kautta. Kunnat järjestävät adoptioneuvontaa joko itse tai ostavat sitä Pelastakaa Lapset ry:ltä. Lapsen synnyttyä neuvontaan voi varata ajan. Isyyden selvittämistä ei tarvitse enää nykyisin käydä kieltämässä tai keskeyttämässä lastenvalvojan luona ennen adoptioneuvontaan hakeutumista. Adoptioprosessia nopeuttaa, jos lahjoittajalta saadaan suullinen tai kirjallinen vahvistus sille, että hän puoltaa perheen sisäistä adoptiota eikä halua isyyttään vahvistettavan. Lahjoittaja voi olla adoptioneuvontaan yhteydessä myös anonyymisti.

Jotkut perheet haluavat vahvistaa ensin isyyden, vaikka on sovittu, että synnyttäjän puoliso adoptoi lapsen perheen sisäisellä adoptiolla. Tällöin juridinen isä on mukana adoptioprosessissa ja luovuttaa vanhemmuutensa ja huoltajuutensa synnyttäjän aviopuolisolle. Tällöin voidaan sopia lapsen ja isyydestä luopuvan välille tapaamisoikeus. Jos lapselle on annettu nimi ennen perheen sisäistä adoptiota, hänen sukunimekseen on voitu antaa juridisen isän sukunimi (tai yhdistelmäsukunimi). Tuo sukunimi on mahdollista säilyttää lapsella adoption jälkeen. Kun adoptio on tehty, lapsi ei voi enää saada juridisesta vanhemmuudesta jo-luopuneen sukunimeä.

Kun lapsella on juridisina vanhempiaan synnyttäjä ja isyyden tunnustanut, voidaan perheen sisäisen adoption kautta muuttaa toiseksi juridiseksi vanhemmaksi kumman vaan olemassa olevan juridisen vanhemman aviopuoliso. Synnyttäjä voi luopua omasta juridisesta vanhemmuudestaan isyyden tunnustajan aviopuolison hyväksi tai isyyden tunnustanut voi luopua omasta juridisesta vanhemmuudestaan synnyttäjän aviopuolison hyväksi. Tämä on tärkeä ja vaihtoehtoja lisäävä mahdollisuus esimerkiksi useampivanhempisessa kumppanuusperheessä ennen kuin Suomen laki mahdollistaa lapselle useamman kuin kaksi juridista vanhempaa.

Kannattaa huomioida, että tällä hetkellä isyyslaissa on aukko, joka saattaa mahdollistaa sen, että aviomiehen ominaisuudessa juridiseksi vanhemmaksi tulleen transmiehen isyys voidaan synnyttäjän vaatimuksesta kumota, koska lapsi ei ole tehty aviomiehen siittiöistä eikä yhteisellä hoitosuostumuksella hedelmöityshoitojen avulla.

Koti-inseminaation tekevien kannattaa ehdottomasti tehdä aiesopimus, olipa kyseessä yhteisen perheen perustaminen tai siittiöiden lahjoittaminen. Aiesopimukset eri tarkoituksiin saa neuvontapalvelusta.

Kyllä, tällä hetkellä hedelmöityshoitoihin, sekä julkisiin että yksityisiin, voi hakeutua kumpaa tahansa juridista sukupuolta oleva henkilö, kunhan hänellä on kohtu eikä käynnissä ole aktiivista testosteronihoitoa.

Perheen sisäinen adoptio on mahdollista aviopareille. Netin hakokoneeseen kannattaa kirjoittaa oman paikkakunnan nimi ja ”adoptioneuvonta”. Näin saa tietää, mikä taho hoitaa adoptioneuvonnan omassa asuinkunnassa. Osa kunnista hoitaa sen itse ja osa ostaa palvelun Pelastakaa Lapset ry:ltä. Neuvontaan kannattaa soittaa jo raskausaikana. Neuvonnassa ollaan yleensä kiinnostuneita, milloin uusilla asiakkailla on laskettu aika. Monet työntekijät lähettävät joitakin papereita täytettäväksi jo raskausaikana. Itse adoptioprosessi voidaan aloittaa vasta lapsen synnyttyä ja kun vanhemmat ovat naimisissa. Lapsen synnyttyä voi heti varata ensikäyntiajan. Käyntejä on yleensä yhdestä kolmeen. Käynneillä käydään läpi adoption oikeusvaikutukset ja selvitetään lapsen ja hänet adoptoivan henkilön suhdetta ja yhteistä historiaa. Tämän jälkeen adoptioneuvoja kirjoittaa lausunnon ja vanhemmat toimittavat lausunnon hakemuksen ja muut tarvittavat asiakirjat paikkakuntansa käräjäoikeuteen. Paperit voi lähettää postitse tai viedä henkilökohtaisesti. Tämän jälkeen joku tuomari saa ne pöydälleen ja tekee päätöksen useimmiten parin kuukauden sisällä, ellei tarvitse jotakin lisätietoja. Neuvonta on ilmaista, mutta käräjäoikeuden päätös maksaa n. 300e.

Prosessia helpottaa, jos on osoittaa, että synnyttäjä on saanut hedelmöityshoitoja itsellisenä tai jos kyseessä on koti-inseminaatio, on siittiöiden lahjoittajalta joku viesti, jossa hän kertoo haluavansa sopimuksen mukaisesti olla vain lahjoittaja ilman vanhemmuutta ja puoltavansa adoptiota. Lahjoittajan voi ottaa myös mukaan tapaamiseen tai hän voi olla adoptioneuvojaan yhteydessä myös puhelimitse tai sähköpostilla. Yhteydenoton voi tehdä omalla nimellä, jolloin nimi merkitään lapsen adoptiopapereihin, jotka lapsi aikuisena saa halutessaan itselleen, tai anonyymisti.

Joissakin tapauksissa perheen sisäisen adoption myötä joku luopuu omasta vanhemmuudestaan adoptoijan hyväksi. Tällöin isyys pitää olla on tunnustettu ennen adoptioneuvontaan hakeutumista. Kun isyys on tunnustettu, voi adoptoija olla synnyttäjän aviopuoliso, jolloin isyyden tunnustanut luopuu sovitusti juridisesta vanhemmuudestaan tai adoptoija voi olla isyyden tunnustaneen aviopuoliso, jolloin juridisesta vanhemmuudesta luopuja on synnyttäjä.

Koti-inseminaatioon tarvitaan vain ovulaatiotestejä oikean ajankohdan selvittämiseen, astia siemennesteelle ja ruisku tai kuukautiskuppi. Onnistumisen mahdollisuus sama kuin yhdynnässä (n. 10-15% / kerta). Seksiteitse tarttuvien tautien tartuntavaara lähes sama kuin yhdynnässä → testit  → esim. HIV ei este, mutta pitää hoitaa ja huomioida.

Oikean ajankohdan selvittäminen

• Ovulaation tapahtuminen eli munasolun irtoaminen ja mahdollisuus hedelmöittymiseen on suunnilleen kuukautiskierron puolivälissä. Kuukautiskierto alkaa kuukautisvuodon alkamispäivästä seuraavan vuotokerran alkamispäivään. Keskimäärin kuukautiskierto on 28 päivää, mutta vaihtelee eri ihmisillä paljonkin. Samallakin ihmisellä kieeron pituus voi vaihdella.
• Ovulaation ajankohta varmistetaan ovulaatiotesteillä, joita saa mm. apteekeista, isoimmista marketeista ja netistä. Hintahaitari on suuri parosta eurosta pariin kymmeneen euroon.
• Ovulaatioajankohdan määrittämistä voi harjoitella jo muutaman kierron ennen ”tositoimiin ryhtymistä”
• Munasolu on irrottuaan hedelmöityskelpoinen vain n. 12-24 tunnin ajan.
• Siittiöt voivat säilyä hengissä munajohtimissa jopa 5 vrk, kannattaa kuitenkin varautua, että eivät yleensä ihan niin kauan.
• Klinikalla tehdään yksi inseminaatio kuukaudessa, kotona voi tehdä halutessaan useammankin varmistaakseen, että ovulaation tapahtuessa, munajohtimissa on eläviä siittiöitä

Inseminaation teko käytännössä

• Siittiöt suihkutetaan puhtaaseen astiaan ja viedään emättimeen ruiskun, kuukautiskupin tai muun vastaavan välineen avulla.
• Siittiöt alkavat kuolla heti, jos siemenneste alkaa viiletä kehon lämpötilaa viileämmäksi, joten ne pitää saada kehon lämpöön mahdollisimman pian, mielellään tunnin sisällä.
  • Kuljetuksen ajaksi termosmukiin tai pieneen muovipurkkiin 7 minigrip-pussiin jota pidetään ihoa vasten kuljetuksen ajan
  • Siittiöt tykkäävät eniten muovimukeista, lasi ja posliini jäähdyttävät niitä liian nopeasti
• Pitää sopia, missä isä/lahjoittaja/siittiöitä tuottavalle henkilö ruiskuttaa siittiöt astiaan ja miten taataan hänelle riittävä rauha, mutta että toinen osapuoli on riittävän lähellä, jotta siittiöt eivät ehdi kuolla.
• Siittiöiden viemiseen emättimeen myös oma rauhaisa tilansa
• Kahden viikon kuluttua kannattaa tehdä raskaustesti, varmuudeksi, vaikka kuukautisvuoto alkaisikin

Sopimukset

• Koti-inseminaatiota suunnittelevien kannattaa aina tehdä aiesopimus, onpa kyse siittiöiden lahjoittamisesta tai kumppanuusvanhemmuudesta. Sopimuspohjia saa neuvontapalvelusta
• Etukäteen täytyy keskustella, miten inseminaation eri vaiheet hoidetaan niin, että kaikilla osapuolilla on mahdollisimman rento ja turvallinen olo.
• Kanattaa sopia etukäteen, kuinka monta kertaa inseminaatioita yritetään, ja jos ei raskaus ala, siirrytäänkö hedelmöityshoitojen pariin vai mitä tehdään.

Huomioitavaa

• Koti-inseminaation tueksi voi saada yksityiseltä hedelmöityshoitoklinikalta palveluita, esim. hedelmällisyystutkimuksia ja lääkehoitoa.

On useita kansainvälisiä sijaissynnytysorganisaatioita, joiden palveluihin kuuluu hoitaa neuvonta, yhteys klinikoihin ja auttaa juridisissa asioissa. Sijaissynnytysjärjestelyitä voi hoitaa myös suoraan joidenkin hedelmöityshoitoklinikoiden kanssa, mutta sijaissynnytyksellä lapsen saaneet, ovat kertoneet organisaatioiden kanssa asioiden toimineen sujuvammin. Sijaissynnytysorganisaatiot tarjoavat maksuttomia neuvontakertoja. Ajan voi varata ottamalla yhteyttä suoraan sijaissynnytysorganisaatioon.

Kansainvälisissä kaupallisissa sijaissynnytysjärjestelyissä voi maksaa asioista hoito kerrallaan, mutta tarjolla on myös pakettihintaisia takuuohjelmia, joissa samalla hinnalla raskautta yritetään niin monta kertaa, että elävä lapsi syntyy. Takuuohjelmien hinnat vaihtelemat maittain noin 60.000 eurosta yli 100.000 euroon. Sateenkaarevat perheet voivat saada lapsen sijaissynnyttäjän avulla ainakin Kolumbiassa, USA:ssa ja Kanadassa. Suurin osa asioinnista voidaan hoitaa puhelimitse ja videopuheluiden avulla. Omien sukusolujen talletus täytyy tehdä yleensä siinä maassa, jossa sijaissynnytysklinikka sijaitsee.