Mikä on sateenkaariperhe?

Seksuaalivähemmistöillä viitataan seksuaalisen suuntautumisen muotoihin, jotka eivät ole enemmistönä ja yhteiskunnan normina, kuten esimerkiksi homo-, bi-, pan-, demi- ja aseksuaalisuuteen. Seksuaalinen suuntautuminen kertoo henkilön emotionaalisen, romanttisen ja/tai seksuaalisen kiinnostuksen kohdentumisesta. Seksuaalisen suuntautumisen ilmenemismuodoista ja termeistä voi lukea lisää sivun alalaidasta löytyvistä linkeistä.

Sukupuolivähemmistöillä viitataan sukupuolen ilmaisun, sukupuoli-identiteettien ja kehojen sukupuolitettujen piirteiden moninaisuuteen. Sukupuolivähemmistöön kuuluva ei usein koe samaistuvansa syntymässä määriteltyyn sukupuoleensa tai sukupuolen ilmaisu poikkeaa jollain tavoin normatiivisesta sukupuolikäsityksestä.

Transihmisyys on yleiskäsite naisille ja miehille, joilla on transtaustaa sekä ei-binäärisille ja transvestiiteille. Osa transihmisistä kokee transsukupuolisuuden tärkeäksi osaksi identiteettiään – jotkut näkevät sen osana mahdollista hoitohistoriaa, jossa henkilö on läpikäynyt sukupuolta vahvistavia hoitoja. Trans-sanan vastakohta on cis, jossa ihmisen sukupuoli vastaa hänen syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Ei-binäärisiä identiteettejä ovat esimerkiksi muunsukupuolisuus, sukupuolijoustavuus ja sukupuolettomuus. Transvestisuus kuvastaa sukupuolen ilmaisun moninaisuutta. Oma sukupuoli-identiteetti on ennen kaikkea itsemäärittelyasia ja jotkut haluavat jättää sen myös määrittelemättä – tärkeintä on kunnioittaa yksilön omia toiveita.

Intersukupuolisuus kuvaa laajaa joukkoa erilaisia kehon variaatioita, joissa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehonpiirteet, eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolisuus on luonnollista kehollista vaihtelua ja tekee näkyväksi sen, että ihmisiä ei voi biologisestikaan luokitella kahteen toisensa poissulkevaan sukupuoleen.

• Intersukupuolisuus kuvaa laajaa joukkoa erilaisia kehon variaatioita, joissa kromosomit, sukuelimet, hormonitoiminta tai muut sukupuolitetut kehonpiirteet, eivät ole yksiselitteisesti nais- tai miestyypilliset. Intersukupuolisuus on luonnollista kehollista vaihtelua ja tekee näkyväksi sen, että ihmisiä ei voi biologisestikaan luokitella kahteen toisensa poissulkevaan sukupuoleen.

Perhemuoto, jossa vanhemmuutta jaetaan suunnitelmallisesti, usein ilman aikuisten keskinäistä rakkaussuhdetta. Vanhemmuus on sopimuksellista ja suunniteltua lapsen syntymästä alkaen. Kumppanuusperheessä voi olla kaksi tai useampia vanhempia. Kun perheessä on enemmän kuin kaksi vanhempaa, puhutaan apilaperheistä (kolmiapilaperheet, neliapilaperheet). Kumppanuusvanhemmuus on ollut pitkään lähes yksinomaan sateenkaari-ihmisten tapa lapsiperheellistyä – nyt perhemuoto on alkanut yleistyä myös muiden keskuudessa. Useamman kuin kahden vanhemman apilaperhe voi olla esimerkiksi naisparin ja yhden miehen tai miesparin ja naisparin yhdessä muodostama perhe. Apilaperheissä kaikki vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten sosiaalisia vanhempia, mutta lainsäädännön puutteista johtuen vain kaksi heistä voi olla vanhempia myös lain silmissä. Kumppanuusvanhemmuus on sateenkaarimiesten yleisin lapsiperheellistymisen tapa.

Sijaissynnytysperheeseen lapsi on tullut joko kaupallisen tai ei-kaupallisen sijaissynnytysjärjestelyn kautta. Sijaissynnytyksessä lapsen on sopimuksellisesti kantanut ja synnyttänyt henkilö, josta ei tule lapsen vanhempaa. Synnyttäjä antaa lapsen omasta tahdostaan aiottujen vanhempien kasvatettavaksi. Sijaissynnytys on monille perheille jopa ainoa vaihtoehto saada lapsi. Suomessa sijaissynnytys kiellettiin vuonna 2007 kahdella tavalla:

1. Lääkäri ei saa antaa hedelmöityshoitoja tilanteessa, jossa on epäilys, että lapsi annetaan synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi
2. Tuomioistuin ei saa vahvistaa adoptiota, jos siitä on maksettu korvausta

Koska sijaissynnytykseen tähtäävät järjestelyt on nykyisellään kielletty hedelmöityshoitolaissa, useat suomalaiset ovat turvautuneet ulkomailla tapahtuviin järjestelyihin. Kaupalliset sijaissynnytysjärjestelyt ulkomailla ovat hyvin kalliita, jopa satojen tuhansien eurojen taloudellisia ponnistuksia. Sateenkaariperheet yhteistyökumppaneineen ajaa Suomeen sijaissynnytyslainsäädäntöä, jossa sijaissynnytykseen tähtäävät hedelmöityshoidot sallittaisiin ja samalla turvattaisiin syntyvän lapsen, synnyttäjän sekä aiottujen vanhempien etu ja hyvinvointi.

Uusperheessä lasten nykyinen perhe on muodostunut vasta jonkun lapsista syntymän jälkeen. Yhtä lailla moninainen ja monenkirjava joukko kuin uusperheet yleensä. Sateenkaariuusperheessä joko lapsen alkuperäisessä perheessä tai jossakin uusista perhekuvioista yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön.

Sateenkaariperheetkin ovat usein ydinperheitä, eli kahden vanhemman perheitä, joissa lapsella ei ole muita vanhempia. Sateenkaarevissa ydinperheissä vanhemmat voivat olla samaa sukupuolta (esim. naispari, miespari) tai eri sukupuolta keskenään. Joissakin sateenkaariydinperheissä vanhemmat eivät identifioidu naisiksi ja/tai miehiksi, vaan heillä on joku muu sukupuoli-identiteetti. Ydinperheen molemmat vanhemmat ovat yleensä lapsen oikeudellisia vanhempia ja huoltajia. Eri sukupuolta olevan parin ydinperhe voi olla sateenkaariperhe esimerkiksi silloin, kun toinen tai molemmat vanhemmista ovat biseksuaalisia tai transsukupuolisia. Naisparin ydinperhe on yleinen sateenkaariperhemuoto. Miesparin ydinperheet ovat harvinaisempia: niitä voivat olla esimerkiksi transmiesten/-maskuliinien lapsiperheet tai perheet, joihin lapsi on tullut adoption, sijaissynnytyksen tai sijaisvanhemmuuden kautta.

Polyperheessä vanhemmat tai osa vanhemmista elää polyamorisessa suhteessa ja jakaa lapsen tai lasten vanhemmuuden keskenään. Perhemuoto erottuu apilaperheistä siten, ettei perhe välttämättä koostu eri perheyksiköistä, joiden välillä vanhemmuus jaetaan.

Perhe, jossa perheen ainoa vanhempi kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Voidaan puhua myös itsellisestä vanhemmuudesta.

Sijaisperheissä asuu lastensuojelun tukitoimien kautta sijoitettuja lapsia, joiden ei ole mahdollista asua syntymävanhemman tai -vanhempiensa luona. Sijoitus voi olla pitkä- tai lyhytaikainen. Tukiperhetoiminta on lyhytaikaisempaa apua ja lapsi asuu pääsääntöisesti syntymävanhemman luona. Kaikki sijaisvanhemmat eli perhehoitajat ovat käyneet läpi kasvatustehtävään valmistelevan ennakkovalmennuksen. Sijais- ja tukiperheistä on usein pulaa ja sateenkaari-ihmiset ovat lämpimästi tervetulleita perhehoitajiksi. Sateenkaariperheet ry:n Väriä perhehoitoon (2018-2020) -hankkeessa koulutimme sijaisvanhempien ennakkovalmentajia sateenkaarisensitiivisyydessä.

Biologinen suhde lapseen. Esimerkiksi henkilö, joka on synnyttänyt lapsen tai henkilö, jonka siittiöitä on käytetty lapsen alkuun saattamiseen, ovat lapsen biologisia vanhempia.

Geneettinen suhde lapseen. Käytetään tarkentavana käsitteenä esimerkiksi silloin, kun on käytetty luovutettuja munasoluja ja lapsen synnyttänyt (biologinen) vanhempi on eri henkilö kuin geneettinen (munasolun luovuttanut) vanhempi.

Vanhemmuussuhde, joka on lainvoimainen. Juridinen vanhemmuus voi muodostua joko synnyttämisen kautta, avioliitossa vahvistetun isyyden kautta, isyyden tai äitiyden tunnustamisen kautta tai adoptioprosessin kautta. Juridisen vanhemmuuden mukana vanhemmalle syntyy elatusvelvollisuus suhteessa lapseen ja lapselle perintöoikeus suhteessa vanhempaan ja tämän sukuun. Lapsella on oikeus tavata oikeudellista vanhempaansa.

Huoltajuus ei ole sama asia kuin juridinen vanhemmuus. Suomessa lapsen huoltajilla on oikeus ja velvollisuus yhteistyössä päättää lapsen nimestä, uskonnosta, asuinpaikasta, koulutuksesta ja kasvatuksesta. Huoltajalla on myös puheoikeus lapsen asioissa suhteessa viranomaisiin. Huoltaja ei ole elatusvelvollinen eikä lapsella ole tapaamis- eikä perintöoikeutta huoltajaansa (vrt. juridinen vanhemmuus). Huoltajuus loppuu kun lapsi täyttää 18 vuotta.

Sosiaalinen, psykologinen tai tosiasiallinen vanhemmuus toteutuu arjessa. Sateenkaariperheiden kohdalla kaikki ne, joita perhe kutsuu lapsen vanhemmiksi, ovat yleensä lapsen sosiaalisia vanhempia. Tosiasiallinen vanhemmuus ei ole sidoksissa biologiseen, juridiseen tai geneettiseen vanhemmuuteen. Se on lapsen elämässä toteutuvaa vanhemmuutta ja siksi nimenomaan sosiaalisten vanhemmuussuhteiden katkeamattomuus, niiden tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen on lapsen elämässä kaikkein tärkein asia.

Lähivanhemmuus on vanhemmuutta, jossa lapsi asuu pääosin samassa paikassa kuin vanhempi.

Etävanhemmuus on vanhemmuutta, jossa lapsi asuu pääosin eri paikassa kuin vanhempi. Sateenkaariperheissä lapsen etävanhempia voivat olla sekä isät, äidit että muut vanhemmat. Vanhemmuuden arjen jakaminen riippuu pitkälti perheiden keskinäisistä sopimuksista.

Lastensuojelun toimenpiteenä huostaan otetut lapset pyritään sijoittamaan perhehoitajien perheeseen. Lastensuojelun perhehoitajista voidaan puhua myös sijaisvanhempina. Monet sateenkaari-ihmiset toimivat sijaisvanhempina.

• Väestötietojärjestelmään merkitty nimike, joko äiti tai isä.
• Sukupuolineutraali vanhemmuusmerkintä ’vanhempi’ ei ole käytössä väestötietojärjestelmässä. Sateenkaariperheet ajaa tätä muutosta.
• Vanhemmalla on mahdollista hakea vanhemmuusnimikkeen (äiti/isä) muuttamista vahvistetun sukupuolen mukaiseksi joko sukupuolen vahvistamisen yhteydessä tai sen jälkeen. Vanhemmuusnimike korjataan tällöin vanhemman toiveen mukaiseksi. Vanhemmuusnimike voi olla eri eri lapsille. Esimerkiksi henkilö voi olla yhdelle lapselle ’isä’ ja toiselle ’äiti’. Ilman sukupuolen vahvistamista vanhemmuusnimikettä ei voi muuttaa. Digi- ja väestötietovirasto on julkaissut hakulomakkeen sivuillaan.

• Vanhemmuusnimityksellä tarkoitetaan oman vanhemmuussuhteen nimeämistä. Tämän nimityksen saa itse vapaasti valita, oikeaa tai väärää ei ole.
• Vanhempia voidaan kutsua heidän etunimillään, esimerkiksi Senni-äiti ja Pinja-äiti.
• Käytössä voi olla monia muita nimityksiä, kuten ”ippä”, ”mami”, ”iippa”, ”äippä”, ”papi”, ”äeti”, ”mamma”, ”faija”, ”äiskä”, ”äitee”, ”maamu”, ”emo”, ”baba”, ”iia”, ”isse”, ”isukki”, ”muori”, ”maamo”, ”pappa”.
• Monissa sateenkaariperheissä käytetään myös ”perinteisiä” äiti/isä-nimityksiä.
• ”Vanhempi”-sanasta lyhennetty ”hempi” on monien pitämä sukupuolineutraali vaihtoehto.
• Omaa vanhemmuusnimitystä pohtiessa on kuitenkin tärkeää muistaa, että lapsi on ensi sijassa se, joka nimityksen vanhemmalleen valitsee. Oma toivottu nimitys voikin olla eri kuin se, miten lapsi päätyy puhuttelemaan vanhempaansa.