Asia:
Hedelmöityshoitolain 16.2§ muuttaminen
Sateenkaariperheet ry kiittää ministeriötä mahdollisuudesta tulla kuulluksi 6.5.2020 ja antaa tämä kirjallinen lausunto lainvalmistelutyön tueksi.
Sateenkaariperheet ry kannattaa hedelmöityshoitolain 16.2§:n muuttamista muistion esittämällä tavalla siten, että naispari voi jatkossa jälleen valita myös sellaiset siittiöt, joiden luovuttaja on suostunut isyyden vahvistamiseen. Tämä on ollut useamman vanhemman apilaperheille olennaisen tärkeä mahdollisuus. Sateenkaariperheet ry kuitenkin pitää esitettyä muutosta yksistään täysin riittämättömänä sateenkaariperheiden lasten oikeusturvan kannalta.
Sekä kyseinen pykälä 16.2 että pykälät 1, 2 ja 13 täytyy muotoilla uudelleen niin, että hedelmöityshoitoja voidaan antaa henkilölle sukupuolesta riippumatta.
Puolison suostumus
Esitetyn muutoksen jälkeenkin lainsäädäntö lähtee siitä, että parisuhteessa olevaa voidaan hoitaa ainoastaan yhdessä puolisonsa kanssa, mistä seuraa, että puolison suostumus on edellytys henkilön mahdollisuudelle saada ylipäätään mitään hoitoa. Nykylainsäädännön näkökulmasta tämä on perusteltavissa sillä, että hedelmöityshoitojen saaminen vaikuttaa molempien osapuolten oikeusasemaan, koska molemmat osapuolet vahvistetaan vanhemmiksi (äitiys- tai isyyslain nojalla).
Jos naisparin olisi ehdotetulla tavalla mahdollista valita myös sellainen sukusolujen luovuttaja, joka voidaan vahvistaa lapsen isäksi, hoitojen antaminen ei näissä tilanteissa vaikuttaisi hoitoa saavan naispuolison omaan oikeudelliseen asemaan. Nousee siis kysymys, voiko puolison suostumus olla näissäkin tilanteissa edellytyksenä hoidon antamiselle. Sateenkaariperheet ry:n mielestä ei ehkä voisi, mutta tilanne pitää nähdä tätä paljon laajemmin.
Hedelmöityshoitolain ei pitäisi ylipäätään edellyttää sitä, että puolisoita voitaisiin hoitaa vain puolisoina. Lisääntymisoikeuksien ei pitäisi olla tällä tavoin ehdollisia henkilön puolison suostumuksesta. Hedelmöityshoidot lahjasoluilla pitäisi mahdollistaa myös parisuhteessa eläville yksin siten, että vain vanhemmuutta toivova vahvistetaan lapsen vanhemmaksi. Puolison suostumus tarvittaisiin vain, jos tarkoituksena on vahvistaa puolisokin vanhemmaksi.
Eri ja samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaisuus
Sateenkaariperheet ry on ajanut naispareilla aiemmin olemassa olleen valinnanmahdollisuuden palauttamista. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään syytä, minkä vuoksi samaa mahdollisuutta ei pitäisi ulottaa myös eri sukupuolta oleville pareille. Isyysolettamasta johtuen se kuitenkin johtaisi eri tavalla hankalaan säätelyyn.
Sateenkaariperheet ry on jo isyyslain uudistamisen aikoina 2014-2015 pitänyt näkemyksenään, että joko vanhemmuusolettamaa pitää soveltaa yhdenvertaisesti kaikkiin aviopareihin tai siitä pitää luopua kokonaan. Vanhemmuusolettamasta luopuminen olisi yhdistyksen mielestä parempi näistä kahdesta ratkaisusta. Yhdistyksen mukaan vanhemmuus pitäisi vahvistaa aina JOKO biologisen polveutumisen TAI vanhemmaksi sitoutuvien sopimuksen pohjalta.
Vaikka nykylainsäädäntö sisältääkin isyysolettaman, avoliitossa elävän eri sukupuolta olevan parin tilanne on hedelmöityshoitolain osalta rinnasteinen naisparin tilanteeseen, ja myös heille voitaisiin niin haluttaessa antaa mahdollisuus valita sellainen luovuttaja, joka voidaan vahvistaa lapsen isäksi. On odotettavissa, että tulevaisuudessa vanhemmuus irtautuu yhä enemmän aikuisten rakkaussuhteista. Vanhemmuuslainsäädännön peruslähtökohdan pitäisi olla lapsen aseman turvaaminen kaikissa tilanteissa, ei vanhempien keskinäisten suhteiden normatiivinen säätely.
Kun pohditaan naispareille palautettavaa mahdollisuutta valita hoidossa käytettävät solut (ja valinnanmahdollisuuden puutetta eri sukupuolta olevilla pareilla), täytyisi tarkastelun näkökulmaksi ottaa siis se tosiasia, että lainsäätäjä on viimeksi vuonna 2015 päättänyt kohdella pariskuntia eri tavoin seksuaalisen suuntautumisen perusteella, ja vanhemmuusolettamaa sovelletaan tällä hetkellä vain eri sukupuolta oleviin pareihin. Tämä peruslähtökohta vaikuttaa koko vanhemmuuslainsäädäntöön perustavaa laatua olevalla tavalla, eikä eri ja samaa sukupuolta olevien parien aseman vertailu ole mahdollista millään mielekkäällä tavalla. Pareja kohdellaan jo lähtökohtaisesti ratkaisevalla tavalla eri tavoin. Lainsäädäntö poikkeaa jo lähtökohtaisesti yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta.
Neuvonnan tarve
Jos hedelmöityshoito- ja vanhemmuuslakeihin ei tehdä muita muutoksia naisparin asemaan kuin muistiossa esitetty muutos, naisparien tulee selkeästi ymmärtää sukusolujen valinnan oikeusvaikutukset, kuten muistiossa todetaan. Sateenkaariperheet ry uskoo, että tämä on täysin mahdollista järjestää riittävällä informoinnilla, jota yhdistys tulee tekemään osana omaa neuvontatyötään, joka tavoittaa merkittävän osan kohderyhmästä.
Tästä huolimatta on ensiarvoisen tärkeää, että valtio ottaa täyden vastuun lastenvalvojien, lapsettomuusklinikoiden ja neuvoloiden riittävästä perehdyttämisestä. Saamamme palautteen ja alkuvuodesta tekemämme jäsenkyselyn mukaan äitiyslain soveltamisessakin on vielä ollut paljon haasteita, ja jopa lastenvalvojat ovat olleet tietämättömiä äitiyslain sisällöstä. Perheet ovat kuitenkin saaneet asiansa hoidettua, koska ovat itse olleet hyvin perillä äitiyslain säädöksistä.
Epäinhimillinen valinta
Muistiossa ollaan huolissaan toiseksi vanhemmaksi kirjattavien oikeuksien kollisiosta. Tässä täytyy huomata, että nämä mahdolliset kollisiot johtuvat yksinomaan siitä ongelmallisesta lähtökohdasta lainsäädännössämme, että lapsella voi olla enintään kaksi oikeudellista vanhempaa. Tämä lainsäädännön peruslähtökohta ei tunnusta perheiden nykyistä moninaisuutta eikä turvaa lapsen oikeutta tosiasiallisiin vanhempiinsa, minkä voidaan nähdä rikkovan räikeällä tavalla lapsen oikeusturvaa.
Jos ajatellaan muistiossa esitetyn muutoksen oletettuina hyötyjinä olevia apilaperheitä (esimerkiksi mies- ja naisparin jakama vanhemmuus), joissa lapsella on kolme tai neljä tosiasiallista vanhempaa, vanhemmat asetetaan erittäin epäinhimilliseen asemaan – valitsemaan todella huonoista vaihtoehdoista vähinten huono. Jos muistiossa esitetty muutos toteutetaan, perhe voi sentään saada hedelmöityshoitoja kotimaasta, mutta jo heti he kättelyssä joutuvat tekemään päätöksen siitä, ketkä vanhemmista eivät voi toimia oikeudellisesti vanhempina. Samalla vanhemmat joutuvat tekemään lapsen puolesta päätöksen, keihin syntymästään alkaen hänen vanhempinaan toimineisiin lapsella on laillisesti vahvistettu oikeus.
Muut kehittämistarpeet hedelmöityshoitolaissa
Hedelmöityshoitolain soveltamissa on ajoittain ollut haasteita, kun naispari on hakenut sellaista hoitoa, jossa toisen osapuolen hedelmöitetty munasolu istutetaan toisen osapuolen kohtuun. Joskus lääkärit ovat kieltäytyneet, vaihtelevin perustein, antamasta tällaista hoitoa. Usein hoitava lääkäri on tulkinnut asian liittyvän sijaissynnytyksen kieltoon. Kyse ei tietystikään ole sijaissynnytyksestä, ja usein miten hoidot ovat lopulta onnistuneesti myönnetty. Sateenkaariperheet ry ehdottaa, että hedelmöityshoitolain uudistuksen yhteydessä lainsäädäntöä tai perustelutekstejä tarkennetaan jollakin tavoin tältä osin.
Vanhemmuuslain pitää huomioida lapsen oikeus kaikkiin vanhempiinsa
Näyttää siltä, että oikeusministeriö ei aio edes kuulla sateenkaarijärjestöjä vanhemmuuslakia valmisteltaessa, joten käytämme tilaisuutemme lausua asiasta tässä yhteydessä.
TAVOITE: vanhemmuus kirjataan vanhemmuutena ja mahdollistetaan useammalle kuin kahdelle
Lapselle kaikki hänen tosiasialliset vanhempansa ovat yhtä tärkeitä riippumatta vanhempien sukupuolista ja lukumäärästä. Äitiyslaki mahdollisti naisparin lapsen juridisen aseman tunnustamisen. Nyt täytyy turvata loputkin sateenkaariperheiden lapset.
Lapsen etu vaatii, että…
- lapsen suhde kaikkiin tosiasiallisiin vanhempiin vahvistetaan oikeudellisesti = lapsen oikeus esimerkiksi yhteydenpitoon ja elatukseen
- lapsen suhde vanhempiinsa merkitään väestötietojärjestelmään tavalla, joka ei paljasta arkaluontoista tietoa ja altista lasta syrjinnälle = merkitään vanhemmuutena
- Oikeudellinen vanhemmuus useammalle kuin kahdelle
Useissa sateenkaariperheissä lapsella on jo syntyessään useampia kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa, esimerkiksi tilanteessa, jossa naispari ja itsellinen mies ovat yhdessä päättäneet jakaa lapsen vanhemmuutta. Tällä hetkellä lapsella voi olla enintään kaksi oikeudellista vanhempaa. Lapsella ei ole oikeutta tapaamiseen, elatukseen ja perintöön vanhemmalta, joka ei ole oikeudellinen vanhempi.
Ratkaisuehdotukset:
- Jos kolme tai neljä vanhempaa tekee sopimuksen vanhemmuuden jakamisesta ja tuomioistuin vahvistaa sopimuksen, kaikki tosiasialliset vanhemmat voidaan vahvistaa vanhemmiksi vahvistetun sopimuksen perusteella vanhemmuuslain nojalla (Alankomaiden työryhmän esityksen malli)
- Lisäksi adoptiolakia tulee uudistaa niin, että perheen sisäisen adoption vahvistaminen ei edellytä, että joku aiemmista vanhemmista luopuu oikeudellisesta vanhemmuudestaan
Kansainvälinen kehitys:
- Joukko osavaltioita Yhdysvalloissa ja Kanadassa mahdollistaa useamman kuin kahden vanhemman vahvistamisen lapselle
- Alankomaissa hallituksen nimittämä työryhmä on tehnyt hallituksen esityksen muotoon kirjoitetun esityksen vanhemmuuden vahvistamisesta tuomioistuimen vahvistaman sopimuksen pohjalta
- Useissa muissa Euroopan valtiossa tiedostetaan ko. lapsen oikeuksien ongelma, ja ratkaisuja ollaan parhaillaan etsimässä
- Vanhemmuus merkitään väestötietojärjestelmään vanhemmuutena, ei isyytenä/äitiytenä
Joidenkin lasten vanhempi/vanhemmat kuuluvat sukupuolivähemmistöön. Nykyisin lapsen synnyttänyt mies kirjataan äidiksi ja nainen, jonka siittiöistä lapsi on saanut alkunsa, kirjataan isäksi. Laki ei myöskään mahdollista ennen sukupuolen korjaamista syntyneen lapsen vanhemmuusmerkinnän korjaamista vanhemman sukupuolen vahvistamisen yhteydessä.
Kun lapsen vanhemman sukupuolimerkintä (esim. nainen) ja vanhemmuusmerkintä (esim isä) ovat ristiriidassa väestötietojärjestelmässä, se paljastaa lapsen vanhemman transtaustan aina viranomaisten ja palveluiden (esim päivähoito) kanssa asioitaessa, ja altistaa lapsen merkittävällä tavalla syrjinnälle. Vanhemmuusmerkintöjen tekeminen sukupuolitettuina ei mahdollista muunsukupuolisten vanhempien identiteetin kunnioittamista.
Ratkaisuehdotukset:
- Kaikki yllä olevat haasteet ratkeavat, jos vanhemmuuslaki säädetään niin, että vanhemmuusmerkintä väestötietojärjestelmään tehdään vanhemmuutena. Merkinnän tekeminen sukupuolitetusti isyytenä/äitiytenä on juridisesti tarpeetonta, koska väestötietojärjestelmä sisältää joka tapauksessa tiedon vanhemman sukupuolesta. Vanhemmuuden merkitseminen väestötietojärjestelmään vanhemmuutena ei tarkoita isyyden ja äitiyden kategorioista luopumista arjen tilanteissa.
- Niin kauan kuin vanhemmuusmerkintää ei tehdä sukupuolineutraalisti vanhemmuutena, tulee ristiriitaisten merkintöjen vaikutuksia lapsiin minimoida esimerkiksi
- mahdollistamalla vanhemmuusmerkinnän valitseminen (isä/äiti) vanhemman omalla päätöksellä
- tai vähintään vahvistamalla syntyvän lapsen vanhemmuus isyytenä tai äitiytenä vanhemman sen hetkisen oikeudellisen sukupuolen mukaisesti
- myös aiemmin syntyneen lapsen merkintä tulee voida aina korjata sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen yhteydessä
- Jos ongelmia yritetään ratkaista jollain muulla tavalla kuin tekemällä vanhemmuusmerkinnät ilman sukupuolittamista, voidaan päätyä ainoastaan vaillinaisiin ratkaisuihin, jotka eivät kunnioita itsemäärittelyoikeutta eivätkä muunsukupuolisten identiteettiä.
Kansainvälinen kehitys:
- EU-maista Ruotsi, Belgia, Malta ja Slovenia ovat ratkaisseet sukupuolivähemmistöjen vanhemmuusmerkintöihin liittyviä haasteita, toisistaan poikkeavilla tavoilla
- EN:n parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselma (2239/2018) vaatii, että trans- inter- ja muunsukupuolisten vanhemmuus merkitään oikein sukupuolitettuna: https://bit.ly/2POJWTe