Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkolle
Asia: Esiselvitys hedelmöityshoidoista ja muista lisääntymislääketieteen menetelmistä
Sateenkaariperheet ry:n lausunto
Sateenkaariperheet ry kiittää selvityksen tekemisestä ja mahdollisuudesta lausua siitä. Yhdistyksen lausunto painottuu erityisesti näkökohtiin 3. ja 6.
Kommentit esiselvityksen kuuteen näkökohtaan
Esiselvityksen 1. näkökohta
”Lisääntymiseen liittyy voimakas yhteiskunnallinen ulottuvuus, eikä terveydenhuolto yksin pysty ratkaisemaan siihen liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi hedelmöityshoitojen tarve johtuu osaltaan yhteiskunnan lapsiperheille kohdentaman tuen riittämättömyydestä, mikä voi johtaa lasten hankinnan siirtämiseen. Se puolestaan johtaa synnyttäjien iän nousuun ja luonnollisen hedelmällisyyden laskuun. Hoitojen tarpeeseen voidaan yhteiskunnan toimin vaikuttaa myös tukemalla terveellisiä elintapoja (esimerkiksi painonhallinta) sekä tupakoinnin ja päihteiden käytön lopettamista raskautta yritettäessä ja etenkin sen aikana. Lisäksi tulee lisätä tietoa niiden merkityksestä hedelmällisyyteen.”
Sateenkaariperheet ry:n kommentti näkökohtaan
Suurella osalla sateenkaari-ihmisistä yhteiskunnan tarjoamien lapsettomuushoitojen/-palveluiden tarve ei selity lasten hankinnan siirtämisellä, vaan tarvetta palveluille on lähtökohtaisesti. Nimenomaan julkisten palveluiden saatavuus on tärkeää sekä lapsiperheellistymismahdollisuuksien yhdenvertaisuuden että lapsiperheellistymisen turvallisuuden vuoksi.
Sateenkaari-ihmiset tarvitsevat heidän lähtökohdistaan ja tarpeistaan nousevaa neuvontaa hedelmällisyyden ja lapsiperheellistymisen teemoista. Esimerkiksi ennen sukupuolen korjaushoitoja kaikkien asiakkaiden tulee saada kattavaa ja asiantuntevaa hedelmällisyysneuvontaa. Sukusolujen tallettamiseen on annettava neuvontaa ja tukea.
Kaikilla sateenkaarilapsille ja -nuorilla pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus halutessaan unelmoida lapsiperheellistymisestä osana omaan elämänpolkuaan. Liian usein sateenkaarilapset ja -nuoret hautaavat lapsitoiveensa, koska heille ei ole kerrottu heidän olemassa olevista mahdollisuuksistaan lapsiperhe-elämään. Tässä on paljon kehitystarvetta koulujen ihmissuhdekasvatukseen.
Esiselvityksen 2. näkökohta
” Tarkastelussa tulee tehdä ero sille, mitä hedelmöityshoitoja järjestetään julkisin varoin, mikä toiminta on sallittua yksityisin varoin ja mikä on kokonaan kiellettyä. Suosituksilla ei olla rajoittamassa ihmisten mahdollisuuksia lisääntyä, vaan määrittämässä julkisesti rahoitettuja hoitoja ja niiden rajauksia. Myös biologia ja lääketiede sekä yhteiskunnan arvot asettavat reunaehtoja, jotka tulee ottaa huomioon. Vaikka lainsäädäntö ja sopimukset takaavat mahdollisuuden hoitoihin, ne eivät voi taata raskaaksi tulemista tai lapsen syntymistä.”
Sateenkaariperheet ry:n kommentti näkökohtaan
Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että kokonaisia ihmisryhmiä ei jätetä julkisesti kustannettujen hoitojen ulkopuolelle. Julkisia hoitoja ei saa rajata millään syrjivällä perusteella.
”Lääketieteellisesti” ja ”ei-lääketieteellisesti” perusteltujen hoito erottaminen on usein keinotekoista ja vähintäänkin raja on hämärä. ”Ei-lääketieteellisten” perusteiden tapauksissa hoitaminen on usein poikkeuksellisen kustannustehokasta, jos ei-lääketieteellisillä hoidoilla tarkoitetaan esimerkiksi sellaisten naisparien ja itsellisten naisten inseminaatiohoitoja, joilla ei ole hedelmällisyyteen liittyvää todettua diagnoosia. Samoin erilaisissa kumppanuusvanhempien perhetilanteissa tai sijaissynnytystilanteissa hoitojen onnistumisen todennäköisyys on suuri, koska usein tapauksiin ei liity todettua hedelmällisyyden alenemaa.
Esiselvityksen 3. näkökohta
” Suositusten pohjaksi tulee ottaa kulloinkin voimassa oleva lainsäädäntö sekä Suomea sitovat kansainväliset sopimukset. Ne sääntelevät ja rajoittavat hedelmöityshoitojen toteuttamista, mutta toisaalta antavat myös oikeuksia ja velvollisuuksia eri tahoille. Hedelmöityshoitolaki tulisi päivittää vastaamaan yhteiskunnallista kehitystä ja muussa lainsäädännössä (mm. perhettä ja vanhemmuutta koskevat lait) tapahtunutta kehitystä. Annettavien suositusten tosiasialliset sukupuolivaikutukset vanhemmuuden mahdollistamisessa tulee arvioida. Myös kysymys sijaissynnytyksen sallimisesta tulisi ratkaista.”
Sateenkaariperheet ry:n kommentti näkökohtaan
Sateenkaariperheet ry on erittäin tyytyväinen, että Palkon lisääntymisterveyden jaosto tunnistaa lainsäädännön päivittämistarpeen. Lain päivittäminen on keskeinen edellytys sille, että yhdenvertaisuus vanhemmuuden mahdollistamisessa voitaisiin varmistaa.
Tällä hetkellä lainsäädäntö ei tunnista lukuisia erilaisia perhetilanteita, joissa lapsettomuuspalveluita tarvitaan. Samoin julkiset palvelut sulkevat kokonaisia perhemuotoja palveluiden ulkopuolelle, yrityksissään tulkita puutteellista lainsäädäntöä. Toisaalta julkisten klinikoiden puutteelliset resurssit myös johtavat siihen, että kokonaisia ihmisryhmiä suljetaan palveluiden ulkopuolelle, vedoten näennäisesti yhdenvertaisiin hoitolinjauksiin.
Sukupuolivaikutusten arvioiminen on keskeisen tärkeää, ottaen huomioon myös se, että osa hoidettavista ei koe kuuluvansa kumpaankaan binääriseen sukupuolikategoriaan. Tällä hetkellä kaikki ne hoidot, joita itselliset cismiehet ja miesparit tarvitsisivat, on rajattu julkisten palveluiden ulkopuolelle. Tämä ei koske ainoastaan sijaissynnytystä, joihin liittyvät hoidot on kielletty yksityiselläkin puolella, vaan erityisesti kumppanuusvanhempia, joita ei pääsääntöisesti hoideta julkisilla puolella tällä hetkellä lainkaan.
Kumppanuusvanhemmuusjärjestelyillä lapsiperheellistyneet toteuttavat vanhemmuutta kumppaneina, mutta eivät ole keskenään rakkaussuhteessa. Kumppanuusvanhemmuus on Suomessa itsellisten cismiesten ja miesparien tärkein lapsiperheellistymisen tapa. (Esimerkiksi adoptio on tälle ihmisryhmälle vain teoreettisesti mahdollista.) Näitä perheitä palvelemalla voitaisiin korjata sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää tehokkaasti.
Kumppanuusvanhempien hoitamisvelvoitteen on selkeästi koskettava myös julkisia hedelmöityshoitoja, eikä lain ja käytäntöjen tule rohkaista valehtelemaan perhesuhteista hoitoa saadakseen. Kumppanuusvanhempia on voitava hoitaa perheenä, vaikka osapuolet eivät ole rakkaussuhteessa keskenään. Nykyisin henkilö, jonka siittiöillä munasolu on tarkoitus hedelmöittää, tulkitaan kumppanuusvanhemmuustilanteissa tunnettuna luovuttajana, mikä esimerkiksi estää ns. tuoresiirron tekemisen, josta aiheutuu tarpeettomaan sukusolujen väliaikaiseen tallettamiseen liittyviä haasteita.
Jos naisparia (kaksi oikeudellista naista) hoidetaan sellaisilla siittiösoluilla, joiden luovuttaja voidaan vahvistaa lapsen vanhemmaksi (vanhemmuuslain 2023 myötä tullut mahdollisuus kumppanuusvanhempien tilanteisiin), hoidot olisi voitava tehdä myös tässä tapauksessa julkisessa terveydenhuollossa. Useamman kuin kahden vanhemman kumppanuusvanhemmuusperheissä hedelmöittäminen olisi tehtävä klinikalla jo sen takia, että vanhemmuuden vahvistamisen määrittyminen (vahvistetaanko biologinen isä vai toinen äiti) vaatii vanhemmuuslain mukaan virallisia hoitoja. Lainsäätäjä ei voi sitoa vanhemmuuden vahvistamista virallisiin hedelmöityshoitoihin mahdollistamatta hoitoja julkisessa terveydenhuollossa.
Julkisten klinikoiden nykyinen käytäntö olla hoitamatta kumppanuusvanhempien tilanteita, johtaa lukuisiin epätoivottaviin seurauksiin. Se kannustaa kumppanuusvanhemmuutta harkitsevia naisia/synnytyskykyisiä valitsemaan jonkin muun perheellistymistavan (esim itsellinen vanhemmuus), mikä vähentää ennestään miesten/kohduttomien lapsiperheellistymismahdollisuuksia. Se pakottaa kumppanuusvanhemmat tekemään koti-inseminaatioita, jotka sisältävät monenlaisia riskejä mukaan lukien oikeudellisia (vrt. vanhemmuuslaki edellisessä kappaleessa), tai käyttämään yksityisiä klinikoita, mikä on mahdollista vain osalle.
Sijaissynnytyksen kotimainen sääntely on erittäin tärkeää kaikkien osapuolten suojelemiseksi ja järjestelyiden tarvitsemien palveluiden järjestämiseksi. Sääntely turvaisi sekä lasta, kantajaa että aiottuja vanhempia. Sijaissynnytystä tarvitaan itsellisten cismiesten ja miesparien lapsiperheellistymisen mahdollistamisen lisäksi esimerkiksi monien transnaisten ja intersukupuolisten tilanteissa, sekä kohduttomien ja kohtunsa menettäneiden naisten, toistuvia keskenmenoja kokevien ja tuntemattomasta syystä lapsettomien lapsitoiveen toteuttamisessa.
7.3.2024 valmistuneessa lausuntotiivistelmässä, Selvitys ei-kaupallisen sijaissynnytysjärjestelyn sallimisesta Suomessa, todetaan, että merkittävä osa lausunnonantajista (20/48) pitää ei-kaupallisten sijaissynnytysten sallimista Suomessa lähtökohtaisesti perusteltuna tietyin edellytyksin.
Suurin osa lausunnonantajista (26/48) ei ota lausunnossaan kantaa ei-kaupallisten sijaissynnytysten sallimiseen. Valtaosassa lausuntoja painotetaan sijaissynnyttäjien ja aiottujen vanhempien saaman tuen ja neuvonnan tärkeyttä koko prosessin ajan ja myös synnytyksen jälkeen. Vain kaksi lausunnonantajaa ei kannata ei-kaupallisia sijaissynnytyksiä sallivaa lainsäädäntöä.
Sijaissynnytykselle on myös laaja kannatus kansalaisten ja poliitikkojen keskuudessa. Nyt pitäisi vain ryhtyä tuumasta toimeen.
Järjestöjen periaatteet eettisesti kestävään, suomalaiseen sijaissynnytyssääntelyyn
- Sijaissynnytys on säädeltävä kotimaassa, täyskielto ei toimi.
- Palvelujärjestelmän tuki perheille on olennaisen tärkeää.
- Sijaissynnytyslainsäädännön on suojeltava sekä syntyvän lapsen, synnyttäjän että aiottujen vanhempien etua ja hyvinvointia.
- Sijaissynnytyslainsäädännön on oltava yhdenvertainen. Järjestelyitä ei voida rajata esimerkiksi lapsettomuuden syyn tai omien sukusolujen käytön perusteella.
- Asian valmistelu pitää tehdä perusteellisesti ja tarkastellen avoimesti kaikki vaihtoehdot.
Katso myös Väestöliiton jäsenjärjestöineen luoma lausunto, joka puoltaa hoitojen säätelemistä: https://www.vaestoliitto.fi/ajankohtaista/lausunto-sijaissynnytyksista/
Esiselvityksen 4. näkökohta
” Hedelmöityshoidoissa ei ole kyse vain hoitoa saavan hoitamisesta, vaan myös tulevan lapsen asemasta ja oikeuksista. Lahjasoluhoitoihin liittyy lisäksi luovuttajan asema. Eri tahojen oikeudet ovat yleensä yhteen sovitettavissa, mutta ristiriitatilanteissa lainsäädäntö ja Suomea sitovat kansainväliset sopimukset velvoittavat viime kädessä asettamaan lapsen edun ensimmäiseksi.”
Sateenkaariperheet ry:n kommentti näkökohtaan
Sijaissynnytysjärjestelyitä tapahtuu koko ajan enenevässä määrin. Niin pitkään kuin järjestelyjä ei ole säädelty, kaikkien osapuolien oikeusturva ja terveys on erittäin uhattuna. Sääntely ei toki kykene missään tilanteessa täysin turvaamaan kaikkien osapuolten asemaa, mutta sääntelemätön tilanne on vaarallinen kaikille.
Sateenkaariperheet ry pitää erittäin tärkeänä, että lapsella on oikeus tietää taustastaan. Tämän oikeuden ei kuuluisi olla vanhemman kertomisen varassa. Tieto esimerkiksi lahjasolun luovuttajasta sekä lapsen synnyttäneestä kantajasta tulisi olla itsestään selvästi lapsen saatavissa.
Esiselvityksen 5. näkökohta
” Julkisesti järjestetyn terveydenhuollon käyttöön ohjattujen ja muuten saatavilla olevien resurssien määrä on otettava huomioon ratkaistaessa tarjottavien hoitojen sisältöä ja laajuutta. Hoidon tulee perustua yksilölliseen tarpeeseen, mutta lisääntymiseen ja lasten määrään liittyviä tarpeita arvioitava eri tavoin kuin sairauksien hoitoon liittyviä lääketieteellisiä tarpeita. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että hoitojen määrää voidaan oikeudellisesti ja eettisesti kestävästi rajoittaa eri tavoin.”
Sateenkaariperheet ry:n kommentti näkökohtaan
Ratkaistaessa julkisten palveluiden tarjoamien hoitojen sisältöä ja laajuutta, ei voida tehdä pelkästään kustannusten rajoittamiseksi voida tehdä sellaisia rajauksia, jotka kohdistuvat suoraan tai välillisesti vain tiettyihin ihmisryhmiin. Tällaiset rajaukset ovat aina syrjintää. Tällä perusteella hallinto-oikeudet vaativat julkisia klinikoita ottamaan lahjasoluhoidot takaisin palveluvalikoimaan vuonna 2019.
Säästöjä saatetaan pyrkiä tekemään rajaamalla tiettyjä hoitoja/lapsiperheellistymisen tapoja (esim lahjasoluhoidot, inseminaatiohoidot, sijaissynnytyshoidot) kokonaan pois hoitovalikoimasta tai rajaamalla tarjottavien hoitojen laajuutta (esim hoitokertojen määrän, lapsien määrä jne). Molemmilla tavoilla rajattaessa täytyy arvioida, jääkö jokin ihmisryhmä rajauksen takia kohtuuttomaan asemaan.
Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen vaatii yhdenvertaisuustarkastelun läpikäyneiden rajausten lisäksi yksilöllistä harkintaa tiettyjen rajojen sisällä. Tällä tavoin voidaan välttää kohtuuttomien hoitopäätösten tekemisen. Lisäksi yksilöllisten tarpeiden ja tekijöiden huomiointi tukee ja tehostaa hoitojen onnistumista ja lopulta säästää myös kustannuksia. Sama hoitoprosessi ei sovi tai tuota tulosta kaikille.
Kansainvälisessä vertailussa erityisen huomion arvoista oli se, että nais-miesparien, itsellisten naisten ja naisparien kuuluminen julkisen hoidon piiriin oli hyvin yleistä. Tästä ei voi Suomessa ainakaan tinkiä. Sen sijaan on tarvetta tarjota palveluita vielä yhdenvertaisemmin. Pohjoismaista poiketen Iso-Britannia, Kanada ja Alankomaat tarjoavat lapsiperheellistymisen mahdollisuuden myös miespareille. Näissä maissa sijaissynnytys on sallittua.
Esiselvityksen 6. näkökohta
” Aiemmin hedelmöityshoitojen tarjoaminen julkisessa terveydenhuollossa on perustunut lääketieteellisiin syihin, mutta viime vuosina hoitoja on aloitettu tarjoamaan myös muista syistä (naisparit ja itselliset naiset). Monissa maissa tämä kehitys alkoi aiemmin kuin Suomessa. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta tulee tällöin ratkaista, missä laajuudessa hoitoja tarjotaan näissä tilanteissa verrattuna siihen, että julkisesti rahoitetussa terveydenhuollossa ei-lääketieteelliset syyt eivät yleensä muuten oikeuta hoitoon. Tulee myös selvittää mahdollisuudet asettaa eri tilanteissa olevia eri hoitojonoihin mm. hoitovasteeseen liittyvän kiireellisyyden perusteella.”
Sateenkaariperheet ry:n kommentti näkökohtaan
”Lääketieteellisesti” ja ”ei-lääketieteellisesti” perusteltujen hoito erottaminen on usein keinotekoista ja vähintäänkin raja on hämärä. Kun ihmisten tarvitsemia palveluita määritellään hoidoiksi, ja ne rajataan diagnoosien taakse, tämä saattaa johtaa myös turhaan medikalisaatioon.
On tärkeää, että sukupuolidysforiaa voidaan pitää lääketieteellisenä indikaattorina hoidoille. Sateenkaariperheet ry pitää erinomaisena, että sairaanhoitopiirit ovat alkaneet tarjota perheen sisäisen munasolunlahjoituksen mahdollisuutta niille, joille raskaus ei sukupuolidysforian takia ole mahdollista tai turvallista. Perheensisäisessä munasolun luovutuksessa eli RIVF-hoidossa parista toinen luovuttaa munasolun, joka hedelmöitetään lahjasiittiöillä ja istutetaan kumppanin kohtuun. Myös muissa tilanteissa olisi näille hoidoille tarvetta.
Olisikin tärkeää, että ”ei-lääketieteellisten” hoitojen tapauksessa voitaisiin harkita myös uudenlaista ajattelua. Esiselvityksessä viitataan toistuvasti sairausvakuutuslakiin, joka korvaa sairaudesta, raskaudesta ja synnytyksestä syntyviä kuluja. Voisiko ajatella, että julkisten palveluiden palveluvalikoima määriteltäisiin hiukan laajemmin niin, että niihin kuuluisivat hoidot, jotka liittyvät sairauteen, hedelmöitymiseen, raskauteen ja synnyttämiseen? Tällöin hedelmöityshoidot rinnastuisivat terveyspalveluihin, joita tarjotaan raskauden ja synnytyksen perusteella (eikä sairauden perusteella).
Voisi myös pohtia, voisiko tällaisille palveluille järjestää helpommin lisärahoitusta yhteiskunnalta tavalla, joka ei olisi muusta sairaudenhoidosta pois. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta voisi olla järkevää pystyä kanavoimaan lisäresurssia hedelmöityshoitoihin. Tämä ei ole vallitsevan rahoitusjärjestelmän puitteissa mahdollista. Rahoitusjärjestelmän muuttamista pitäisi kuitenkin edes pohtia, jotta tähän, esiselvityksenkin yhteiskunnalliseksi tunnistamaan, palveluun voisi kanavoida kovasti kaivattua lisäresurssia. Jollakin tavoin esimerkiksi Tanskassa on löydettyä resurssia niin, että siellä syntyy kaksi kertaa enemmän lapsia hedelmöityshoidoilla kuin meillä.
Joka tapauksessa, resurssit on löydyttävä tavalla tai toisella niin, että hoidot voidaan toteuttaa yhdenvertaisesti ja että osapuolille voidaan tarjota riittävä psykososiaalinen tuki hoitojen aikana, mukaan lukien sijaissynnytyksessä.
”Ei-lääketieteellisten” perusteiden tapauksissa hoitaminen on sitä paitsi usein poikkeuksellisen kustannustehokasta, jos ei-lääketieteellisillä hoidoilla tarkoitetaan esimerkiksi sellaisten naisparien ja itsellisten naisten inseminaatiohoitoja, joilla ei ole hedelmällisyyteen liittyvää todettua diagnoosia. Samoin erilaisissa kumppanuusvanhempien perhetilanteissa tai sijaissynnytystilanteissa hoitojen onnistumisen todennäköisyys on suuri, koska usein tapauksiin ei liity todettua hedelmällisyyden alenemaa.
Muut kommentit esiselvityksestä ja sen liitteistä
Esiselvityksessä ja sen liitteissä käsiteltiin monia Sateenkaariperheet ry:n kohderyhmiin kuuluvien kannalta olennaisia periaatteellisia kysymyksiä. Tarkoituksenakaan esiselvityksessä ei ollut edetä käytännön suositusten yksityiskohtaiselle tasolle. Haluamme kuitenkin nostaa muutamia asioita esille, jotka liittyvän hyvin periaatteellisiin kysymyksiin oikeudesta hoitoihin, palveluihin ja yhdenvertaisuuteen.
Hoitojen edellytyksenä ei Sateenkaariperheet ry:n mukaan saa olla muiden suostumus. Lisääntymisterveydellisiä oikeuksia on koskettava täysimääräinen itsemääräämisoikeus. Tämä koskee myös avio- ja avoliitossa eläviä, joita täytyy voida hoitaa myös yksilöinä tilanteissa, joissa ei ole tarkoitus, että molemmat tulisivat toimimaan lapsen tosiasiallisina vanhempina. Näin voi olla esimerkiksi joissain kumppanuusvanhemmuustilanteissa.
Itsellisinä hoitoon hakeutuvien rakkaus- ja muiden läheissuhteiden perusteella ei saa evätä hoitoja. Nykykäytäntö perustuu hyvin vanhakantaisiin käsityksiin rakkaus- ja intiimisuhteista.
Aiemmat mielenterveysdiagnoosit eivät saa olla hoitojen esteinä varsinkaan silloin, kun ne liittyvät jo ratkaistuihin syrjinnän tai kehodysforian kokemuksiin. Seksuaali- sukupuolivähemmistöt kokevat ennen kaikkea nuoruudessaan korostetun paljon mielenterveyden ongelmia johtuen yhteiskunnallisesta syrjinnästä, kiusaamisesta ja niiden aiheuttamasta vähemmistöstressistä. Aikuisuudessa tällaisten haasteiden omakohtainen ratkaiseminen saattavat olla jopa henkilön vahvuuksia.
Tuoresiirtojen tekeminen on oltava mahdollista hoidettavan suostumuksella, jos se on perheen toiveiden mukaista, ennen kaikkea kumppanuusvanhemmuustilanteissa tai tunnetun luovuttajan kanssa. Hoidettavalla on oltava tietty itsemääräämisoikeus myös hoidoissa otettavien riskien suhteen. Miksi esimerkiksi seurustelukumppanin kohdalla saa ottaa riskin sukupuolitaudista, kun taas vanhemmuuskumppanin kohdalla ei?
Oman luovuttajan käyttäminen (ilman, että luovuttajan pitää luovuttaa solujaan myös muille perheille) on tärkeää monenlaisissa sateenkaariperhetilanteissa. Sukusoluja pitäisi voida siirtää yksityisiltä klinikoilta julkisille silloin, kun se takaisi täyssisarusten syntymisen jo olemassa olevalle lapselle
Julkisessa terveydenhuollossa tehtävien hoitokertojen lukumäärä tulee olla synnyttäjäkohtainen. Jos perheessä on kaksi tai useampia potentiaalisia synnyttäjiä, toisen synnyttäjän hoitamisen onnistumistodennäköisyys on keskimäärin erittäin suuri, vaikka jonkun muun synnyttäjän hoitokerrat olisi jo käytetty perheessä.
Lopuksi muutama huomio eettisestä analyysista:
- Miksi juuri nämä normatiiviset periaatteet valittiin? Analyysissa ei juuri perustella valintaa, mutta ne rajaavat koko analyysin näkökulmaa vahvasti.
- Analyysissa viitataan trans- ja muunsukupuolisten henkilöiden mielenterveysongelmiin ilman lähdettä.
- Toisen harkitun arvostelman (HA2) analyysissa laitetaan biologisen lapsensaanti ja adoptio vastakkain. Tämä ei ole mielekäs vastakkain asettelu, koska adoptio on monelle lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Ennen kaikkea itsellisten cismiesten on lähes mahdotonta adoptoida. Tässä tilanteessa ei ole siis mielekästä edes spekuloida, millä perusteilla hän valitsisi biologisen lapsen adoptiolapsen sijaan. Adoptio ei vain millään lailla ole mahdollisuus. Analyysissä esitetäänkin olennainen kysymys: millaiset parit ovat relevantisti samankaltaisia? Rinnastetaanko miesparit naispareihin, vai kohduttomat parit/yksilöt/perheet kohdullisiin?
- HA3:n kohdalla pohditaan (s16), tarjotako hedelmöityshoitoa vai mielenterveyspalveluita. Varsinkin jos katsotaan ”ei-lääketieteellisistä” syistä johtuvaa lapsettomuutta, jota voitaisiin hoitaa tehokkaasti, hedelmöityshoidot olisivat ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin kallis terapia, joka vain paikkaisi tehokkaan hoidon kieltämisen arpia. Kokemus lapsettomuudesta kärsimyksen lähteenä on yksi asia, mutta kokemus syrjinnästä vasta musertava onkin.
- HA5:ssä on erittäin tärkeä huomio, että munasolujen kalliimpi talletus ei voi olla syy ulossulkemiseen. Miksi HA5:n kohdalla ei viitata mitenkään sukupuolivähemmistöihin, joille sukusolujen tallettaminen on usein korvaamattoman tärkeää? Alkioiden huomattavasti paremman säilyvyyden takia, munasolujen lisäksi tulisi voida tallettaa myös alkioita mukaan lukien puolison ja lahjasiittiöillä hedelmöitetyt munasolut omaan käyttöön.
- HA6: ei kyseenalaisteta lainkaan sitä, miksi rahoituksen pitäisi tulla juuri samasta potista, terveydenhuollon nykyisen rahoitusmallin mukaan. Olisi tarkasteltava myös sellaista rahoitusmallia, joka mahdollistaisi korvamerkityn rahoituksen lapsettomuuspalveluille (ks myös näkökohta 6.)
Lisätietoja antaa:
Juha Jämsä
toiminnanjohtaja
044 997 1956
juha.jamsa@sateenkaariperheet.fi
Sateenkaariperheet ry on vuonna 1997 perustettu lastensuojelu- ja perhejärjestö. Se toimii Suomen sateenkaariperheiden lasten ja vanhempien sekä perhettä suunnittelevien ja vanhemmuudesta kiinnostuneiden ihmisten kontaktifoorumina, vertaistuen tarjoajana, oikeuksien puolustajana, tiedonvälittäjänä ja edunvalvojana sekä perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten kouluttajana.
Sateenkaariperheet ry haluaa kiinnittää huomiota siihen, että erilaisten perheiden näkökulma tulee lähtökohtaisesti aina huomioida lainsäädäntötyössä, jotta uudistettavat käytännöt huomioivat kaikki lapset ja perheet. Perheiden monimuotoisuutta edustaa yksittäisten perhejärjestöjen lisäksi Monimuotoiset perheet -verkosto, jonka asiantuntemus on lainsäätäjän käytettävissä. www.monimuotoisetperheet.fi