Adoptiolainsäädännön uudistamisesta ministeriölle

LAUSUNTO                                                                                                                                        28.2.2011
Sateenkaariperheet ry

 

Asia:
Adoptiolainsäädännön uudistaminen
Adoptiolakityöryhmän mietintö 17.12.2010

 

Sateenkaariperheet ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta, joka on merkittävä sateenkaariperheissä elävien lasten ja vanhempien oikeuksien näkökulmasta.

Yhdistys esittää näkemyksenään seuraavat huomiot esitykseen liittyen. Tarkemmat perustelut kullekin kohdalle esitetään myöhemmin lausunnossa. Kohdat 1 ja 2 koskevat osittain samaa ongelmaa ja muodostavat yhdessä mietinnön suurimman ongelman.

  1. Vaikka työryhmän tehtävänannosta oli nimenomaisesti suljettu pois yhteisen adoption pohtiminen rekisteröidyssä parisuhteessa, hallituksen on tarkoituksenmukaista ottaa asia huomioon ennen kuin adoptiolaki vahvistetaan. Työryhmän mietintö osoittaa kuinka hankaliin tilanteisiin lapsen juridisessa asemassa ja esimerkiksi adoptioneuvonnoissa joudutaan, jos lakia rekisteröidystä parisuhteesta ei tarkasteta tältä osin. Hallituksen on tästä syystä itse tehtävä esitys adoptiorajoitusten poistamisesta parisuhdelaista tai yleisestä avioliitosta yhtä aikaisesti tai ennen kuin adoptiolaista päätetään.
  2. Työryhmän esittämä yhteisen adoption epääminen avopareilta johtaa samanlaisiin lapsen kannalta kestämättömiin seurauksiin kuin edellinenkin kohta ja siksi Sateenkaariperheet ry esittää erityisen painokkaasti, että tätä esitystä ei toteuteta. Eurooppalainen (mukaan lukien ruotsalainen) lainsäädäntö on kehittymässä päin vastaiseen suuntaan. Avoparin yhteinen adoptio on mahdollista Euroopassa jo ainakin Islannissa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa. Samoin kuin rekisteröidyn parin tilanteessa, avoparin perheessä työryhmä on valmis sijoittamaan lapsen perheeseen vain toisen aikuisen lapseksi mieluummin kuin mahdollistamaan lapsen adoptoimisen molempien aikuisten juridiselle vastuulle avoliitossa. Näkökanta on lasten edun näkökulmasta kestämätön ja suorastaan vastuuton. Tässä asiassa työryhmä ei ollut yhtenäinen ja muutama työryhmän jäsen jätti asiasta eriävän mielipiteen.  Kuten työryhmä esittää, juridisessa mielessä adoptiovanhempien avioliitto on toki monessa mielessä turvallisempi järjestely lapsen kannalta kuin avoliitto, mutta yhteinen adoptio avoliitossa on kuitenkin huomattavasti parempi lapselle kuin työryhmän malli, jossa lapsi adoptoidaan vain toiselle osapuolelle. Avioliiton (tai rekisteröidyn parisuhteen) solmimista on hyvä suositella adoptiovanhemmille, mutta vaatimus avioliitosta johtaa lapsen kannalta älyttömiin tilanteisiin.
  3. Itsenäisten adoptioiden ongelmiin puuttuminen on esityksen vahvuus. Jos suomalaisten palveluntarjoajien yhteistyötahot ulkomailla rajoittuvat vain maihin, jotka asettavat adoptiovanhemmille Suomea tiukempia ehtoja, suomalaiset adoptiota hakevat vanhemmat etsivät ratkaisuja omatoimisesti. Itsenäisen adoption prosessin byrokraattisen vaikeuttamisen lisäksi lainsäädännön tulisi tukea ja kehottaa palveluntarjoajia luomaan kontakteja monenlaisiin maihin.
  4. Suomalaisille tuomioistuimille tulee antaa lain perusteluissa selkeämpi ohjeistus ottaa adoptioasia käsiteltäväksi Suomessa siinä tilanteessa, että suomen kansalaisen perheen sisäinen adoptio ei onnistu samaa sukupuolta olevan parin perheessä sen takia, että asuinmaan lainsäädäntö ei tunne tätä mahdollisuutta.
  5. Kaikissa perheen sisäisessä adoptiossa tulisi luopua siitä edellytyksestä, että toinen aiemmista vanhemmista joutuu samalla luopumaan samalla vanhemmuudestaan. Esimerkiksi perheen sisäinen adoptio naisparin perheessä tulisi olla mahdollista ilman, että lapsen isä joutuu luopumaan vanhemmuudestaan. Esimerkiksi Kanadan korkein oikeus on tehnyt vastaavassa sateenkaariperheen tilanteessa laintulkintaa sitovan tulkinnan, että tämä on Kanadan perustuslain vastaista.
  6. Biologisen isän aseman vahvistaminen adoptioprosessissa työryhmän esittämällä tavalla on erittäin tärkeää ja perusteltua. Uudistuksen soveltamisessa pitää kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että naisparien lasten juridisen aseman tunnustaminen ei vaikeudu ehdotuksen vääränlaisen tulkinnan takia.
  7. §23 perusteluiden viimeinen lause tulee poistaa, koska sateenkaariperheiden perheen sisäisissä adoptioissa adoptioneuvonta tulee poikkeuksetta käsitellä kiireellisenä, että vauva-ikään liittyvä lainsuojaton vaihe jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
  8. Suomalaisessa adoptiolainsäädännössä on tähän saakka painotettu liian vahvasti biologisen vanhemman oikeutta lapsen oikeuden kustannuksella. Tähänkään asiaan työryhmä ei tehnyt muutosehdotusta vaikka eurooppalainen lainsäädäntö on kehittymässä toiseen suuntaan ja suomalaista käytäntöä on laajasti kritisoitu. Tahdonvastaisen adoption edellytyksiä olisi tullut tarkistaa niissä tilanteissa, joissa lapsen hyöty pysyvästä sijoituksesta harkitaan suuremmaksi kuin hyöty juridisesta suhteesta biologisiin vanhempiinsa. Varsinkin kun työryhmä esittää avointa adoptiota, edellytykset tahdonvastaisen adoption kehittämiselle olisivat olleet olemassa. Työryhmän asettamisessa tehtiin virhe kun työryhmään ei pyydetty lastensuojelun asiantuntemusta edustavaa tahoa. Adoptiolaki voisi olla entistä merkittävämpi työkalu huostaan otettujen lasten aseman parantamisessa, jos tämä puoli olisi otettu paremmin työryhmän työskentelyssä huomion.

Sateenkaariperheet ry haluaa kiittää työryhmän esitystä erityisesti muutamista kohdista ja toivoo, että ne myös säädetään laiksi.

  1. Mietintö esittää, että kun lapsi syntyy naisparin ydinperheeseen, perheen sisäinen adoptio voidaan vahvistaa jo ennen äidin kahdeksan viikon harkinta-aikaa. Tämä on merkittävä parannus sateenkaariperheiden lasten syntymän yhteyteen jäävän lainsuojattoman ajan lyhentämiseksi. Adoptiolainsäädännön lisäksi lainsuojattomia jaksoja tulee tulevaisuudessa lyhentää myös muilla tavoin, esimerkiksi ns. isyysolettaman soveltamisella naisparin perheisiin.
  2. Työryhmän esittämä uudistus avoimen adoption mahdollistamiseksi Suomessa on erittäin kannatettava. Siinä lapselle kyetään tietyissä tilanteissa vahvistamaan tapaamisoikeus aiempaan vanhempaansa. Tämä soveltuu huostaan otettujen lasten adoptioihin ja parantaa jonkin verran joidenkin kolme tai neljän vanhemman perheiden lasten asemaa. Tanskalaisen mallin mukaan tapaamisoikeuden vahvistamisen tulisi olla mahdollista myös adoptoitavan lapsen ja hänen sisarustensa ja muiden merkityksellisten läheisten välille. Tämän lisäksi tulisi säätää mahdollisuus, että aiempi vanhempi ei joutuisi luopumaan vanhemmuudestaan lainkaan niissä tilanteissa, joissa se on lapsen edun mukaista.
  3. Työryhmä esittää lukuisia parannuksia adoptiohakijan oikeusturvaan prosessin eri vaiheissa, erityisesi mahdollistamalla tehdyistä päätöksistä valittamisen. Tämä on erittäin merkittävä parannus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien hakijoiden oikeusturvan takia. Oikeudenmukaista kohtelua Sateenkaariperheet ry:n mielestä edistää myös työryhmän ehdottama adoptionhakijoiden rekisteri.

Työryhmän mietintö antaa lisäksi aihetta pohtia ainakin seuraavia aiheeseen liittyviä seikkoja, joista ei adoptiolaissa voida säätää.

  1. Työryhmän esitys avoimesta adoptiosta mahdollistaisi ensimmäistä kertaa tapaamisoikeuden vahvistamisen Suomessa lapsen ja muun kuin juridisen vanhemman välille kun se on lapsen edun mukaista. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Tapaamisoikeuslainsäädäntöä tulisi kehittää kokonaisuudessaan siihen suuntaan, että niissä perhe-elämän todellisissa tilanteissa kun lapsen etu vaatii tapaamista muun kuin juridisen vanhemman kanssa, tuomioistuimen olisi voitava harkita tapaamisoikeuden vahvistamista kuten esimerkiksi Tanskassa ja Iso-Britanniassa.
  2. Työryhmän esitys ei kiinnitä huomiota sijaissynnytykseen. Suomen hedelmöityshoitolaki kieltää lääkäriä osallistumasta toimenpiteeseen, jossa on syytä olettaa, että kyse on sijaissynnytyksestä. Muuten sijaissynnytystä ei huomioida laissa eikä siitä ole käyty laajaa keskustelua. On selvää, että suomalaiset perheet ovat mukana erilaisissa sijaissynnytysjärjestelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Näiden järjestelyiden määrän tiedetään järjestöissä olevan jatkuvassa kasvussa. Sateenkaariperheet ry:llä ei ole asiasta tutkimustietoa, ratkaisuja eikä resursseja ryhtyä asiaa erityisemmin selvittämään. Yhdistys pitää tärkeänä, että asiasta käytäisiin keskustelua ja pyrittäisiin kahteen tavoitteeseen. Ensinnäkin on syytä estää osapuolten taloudellinen ja muu hyväksikäyttö Suomessa ja ulkomailla. Toiseksi on syytä hyväksyä todellisuus, että sijaissynnytyksiä tapahtuu jatkuvasti enemmän. Näissä tilanteissa lainsäätäjän velvollisuus on suojella syntyvää lasta ja varmistaa hänen juridisen asemansa vahvistaminen Suomessa riippumatta siitä onko hän syntynyt Suomessa vai ulkomailla. Sateenkaariperheet ry ehdottaa työryhmän nimeämistä asian selvittelyn aloittamiseksi.
  3. Vanhemmuusolettamaan liittyvä isyyslainsäädäntö vaatii kokonaisuudistusta. Lain tulisi mahdollistaa kaikkien sosiaalisten ja/tai biologisten vanhempien automaattinen tunnustaminen silloin kun sosiaaliseen vanhemmuuteen ei liity epäselvyyttä. Samaan aikaan lainsäädäntöä tulee kehittää suuntaan, jossa vanhemmuusolettama ei estä tosiasiallisen vanhemman tunnistamista lapsen vanhempana. Nykyinen isyyslaki katsoo perheiden todellisuutta hyvin kapeasta näkökulmasta ja siksi se vaatii täydellisen uudistamisen.

Lopuksi Sateenkaariperheet ry tuo esille näkemyksensä, että siltä tulisi pyytää edustaja uuden lain perusteella Valviraan perustettavan adoptiolautakunnan täysistuntoon, koska erityisesti perheen sisäiset adoptiot koskevat Suomessa sateenkaariperheitä enemmän kuin mitään muuta perheryhmää. Perheen sisäinen adoptio on ollut mahdollinen rekisteröidyssä pari suhteessa jo pian kahden vuoden ajan. Edelleen yhdistyksen jäsenet ja muut sateenkaariperheet kohtaavat mitä moninaisimpia haasteita adoptioprosessissa. Viranomaiskäytännöt ja jopa tuomioistuimien sateenkaariperheitä koskevat päätökset ovat edelleen niin sattumanvaraisia, että on täysin perusteltua että lautakunnassa olisi sateenkaariperheiden tarpeisiin liittyvää asiantuntemusta. Toistaiseksi lapseksiottamisasioiden lautakunnassa on ollut viranomaisjäsenten lisäksi palveluntarjoajien edustajat, koska osa palveluista tuotetaan yksityisten järjestöjen toimesta. Adoptiolainsäädännön kohteina olevien perheiden ja lasten edustus lautakunnassa olisi tärkeää prosessien kehittämisen näkökulmasta. Tämä olisi ennen kaikkea adoptoitavien lasten etu. On myös toivottavaa, että täysistunnossa olisi edustaja Adoptioperheet ry:stä.

Sateenkaariperheet ry toivoo, että Suomen hallituksella olisi poikkeuksellisesti uskallusta ja näkemystä tehdä innovatiivista ja todellisuuteen nojaavaa perhelainsäädäntöä, eikä vain tyytyä seuraamaan muiden länsimaiden kehitystä muutaman askeleen jäljessä. Suomen lapset ja perheet ansaitsevan sen, että lainsäätäjällä on järkeä, sydäntä ja rohkeutta tunnistaa tosiasiat.

 

Yksityiskohtaiset perustelut ja muutosehdotukset

1.-2.           Nykyisen lainsäädännön mukaan rekisteröity pari tai miehen ja naisen muodostama avopari eivät voi adoptoida lasta yhdessä. Lapsen adoptoiminen on kuitenkin juridisesti mahdollista kummallekin puolisolle erikseen. Näissä tilanteissa, joissa lasta ollaan adoptoimassa perheeseen, jossa tosiasiallisesti on toinen vanhempi, tulisi molemmat tulevat vanhemmat olla mukana adoptioprosessissa. Työryhmä tunnistaa ongelman, mutta esittää, että avopareille ja rekisteröidyille pareille ei edelleenkään olisi mahdollista tulla adoptiovanhemmiksi yhdessä. Sen sijaan työryhmä esittää yksin adoptoivan puolison velvoittamista mukaan adoptioneuvontaprosessiin, jotta koko tosiasiallinen perhe tulisi huomioiduksi. Puolisolta vaaditaan myös suostumus, jotta vastattaisiin Euroopan Neuvoston yleissopimuksen vaateisiin. Suostumus vaaditaan, neuvontaan pakotetaan, mutta vanhemmuutta ei myönnetä.

Työryhmä esittää rajauksensa perusteluiksi muutamia sinänsä asiallisia näkökulmia miksi adoptiovanhempien avioliitto turvaa lapsen asemaa. Työryhmä ei kuitenkaan näytä ymmärtävän rajauksen seurauksia kun yksin adoptoiminen kuitenkin on puolisoille mahdollinen. Yhteisen adoption rajaamiselle avopuolisoiden tai rekisteröityjen parisuhteille ei myöskään ole perusteita Suomen allekirjoittamissa kansainvälisissä sopimuksissa. Eurooppalainen lainsäädäntö on myös laajasti kehittymässä suuntaan, jossa ymmärretään olemassa olevien perhesuhteiden juridisen huomioimisen merkitys.

Euroopan Neuvoston adoptiota koskevan yleissopimuksen mukaan jäsenvaltio voi vahvistaa avoparin ja rekisteröidyn parin yhteisen adoption. Samaa sukupuolta olevat parit voivat adoptoida yhdessä ainakin seuraavissa maissa: Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Belgia, Hollanti, Espanja, Etelä-Afrikka, Argentiina, Brasilia, Meksiko, Yhdysvallat, Kanada ja Australia.

Työryhmän selvityksen mukaan avoparin yhteinen adoptio on mahdollista ainakin Tanskassa, Islannissa ja Iso-Britanniassa. Myös Ruotsin adoptiolainsäädäntöä pohtinut työryhmä on juuri ehdottanut sitä mietinnössään. Tanskassa avoparin yhteiselle adoptiolle on asetettu ehdoksi vähintään viiden vuoden asumista yhdessä. Iso-Britannia vaatii kahden vuoden asumista ja Alankomaat kolmen vuoden. Lisäksi Alankomaat vaatii, että hakijoiden parisuhde voitaisiin vahvistaa, ts. ei ole ”avioesteitä”.

Saattaa olla, että osa työryhmän jäsenistä on esitystä tehdessään varonut kansainvälisten yhteistyösuhteiden huonontumista, jos suomalainen lainsäädäntö on edistyksellisempää kuin lasten lähtömaiden. Tähän viittaa esimerkiksi järjestölakimies Tiina Tammen eriävässä mielipiteessä esiin tuleva muutamien lähtömaiden vaatimus alle 40 vuoden iästä, millä Tammi perustelee ehdotustaan lainsäädännön vaatimusten säätämisestä lähtömaiden mukaan. Myöskään avoparien ja rekisteröityjen parien adoption edellytysten kohdalla tällaiset perustelut eivät ole hyväksyttäviä.

On selvää, että parisuhteen arvioiminen on yksi merkittävimmistä arvioinnin kohteista adoptioneuvonnassa. Se on lapsen hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää. Parisuhteen arviointi on myös alan ammattilaisten kokemuksen mukaan yksi hankalimmin arvioitavia seikkoja. Avioliiton solmiminen tai sen solmimatta jättäminen saattaa koko väestön mittakaavassa merkitä jotain liiton kestävyyden ja puolisoiden sitoutumisen kannalta, mutta yksittäisten arvioitavana olevien perheiden kohdalla sen todistusvoima on lähellä nollaa. Siksi työryhmän seuraava perustelu avoparien ulossulkemiselle on täysin perusteeton: ”Kun myös lapsen adoptoiminen yhdessä vastaavasti edellyttää hakijoiden vakaata tahtoa sitoutua elämään yhdessä perheenä, avioliiton solmimiselle on syytä jatkossakin antaa merkitystä adoption edellytyksiä säänneltäessä”

Adoptiota hakeville pareille on syytä adoptioneuvonnassa kertoa avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen juridisesta merkityksestä lapselle, mutta koska avo- ja rekisteröidyn parin osapuolet voivat adoptoida yksin, avioliiton vaatiminen yhteisissä adoptioissa johtaa lapsen kannalta hyvin epätoivottavaan tilanteeseen, jossa lapsi elää perheessä, jonka tosiasiallisista vanhemmista vain toinen on hänen juridinen vanhempansa. Kun eduskunta sääti perheen sisäisestä adoptiosta rekisteröidyssä parisuhteessa, perusteena oli se, että on järkevää ja lapsen edun mukaista vahvistaa molempien tosiasiallisten vanhempien vanhemmuus myös juridisesti. Miksi nyt taas halutaan lähteä toiselle linjalle? Työryhmä ei voisi olla enemmän väärässä todetessaan, että ”ei voida katsoa olevan lapsen edusta johtuvaa tarvetta adoptionhakijoiden piirin laajentamiselle siten, että avopuolisoiden yhteisadoptio tehtäisiin mahdolliseksi”.

Eriävän mielipiteen mietintöön jättänyt johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi-Kaikkonen on tiivistänyt ongelmakentän erittäin hyvin: ”adoptiolapsen edun mukaista on tulla perheeseen, jonka molemmat vanhemmat ovat käyneet adoptioneuvonnan ja molempien resurssit toimia adoptiovanhempina on arvioitu sekä molemmat ovat alusta asti virallisesti lapsen vanhempia ja huoltajia.”

Sateenkaariperheiden kannalta on yksi lisäperuste mahdollistaa avoparin yhteinen adoptio. Tutkimuksen mukaan myös ne sateenkaariperheet, joissa elää alaikäisiä lapsia, ovat virallistaneet parisuhteensa huomattavasti harvemmin kuin vastaavat miehen ja naisen perheet. Homoseksuaalisen parisuhteen virallistaminen nykypäivänkin Suomessa sisältänee siis niin suuren sosiaalisen riskin, että perheet jättävät sen tekemättä vaikka parisuhteen rekisteröiminen parantaisi myös lapsen juridista asemaa. Tämä on yksi lisäperuste miksi avoparin yhteinen adoptio tulisi olla mahdollinen. Lainsäätäjän on huolehdittava, että kaikkien lapsien tosiasialliset perhesuhteet voidaan huomioida ja turvata.

Sateenkaariperheet ry:n ensisijainen esitys:
Poistetaan 9§ kokonaan

Tällöin yhdessä adoptointi olisi mahdollinen kaikille pareille silloin kun tuomioistuin harkitsee tapauskohtaisesti sen olevan lapsen edun mukainen. Jos hallitus ei ole valmis ottamaan näin suurta askelta, ehdotetaan 9§ korvattavaksi seuraavasti:


Yhteisadoptio

Muut kuin aviopuolisot voivat adoptoida yhdessä, jos he ovat asuneet yhdessä vähintään kolme vuotta tai on muita lapsen edusta johtuvia erityisen painavia syitä vahvistaa adoptio.

9§:n poistamisesta tai muuttamisesta seuraa, että 13§:stä voidaan poistaa avo- ja rekisteröidyn puolison suostumusta koskeva 2 momentti kokonaisuudessaan tarpeettomana, koska avo- ja rekisteröidyt puolisot tulevat harkituiksi adoptiovanhempina. Jos avioliittoehto päätetään säilyttää laissa, ei kyseistä momenttia tule kuitenkaan säilyttää laissa. Ei ole oikein, perusteltua eikä oikeudenmukaista, että henkilöltä, jolle ei anneta mahdollisuutta tulla harkittavaksi lapsen vanhemmaksi, vaikka se olisi lapsen edun mukaista, vaaditaan suostumusta adoption vahvistamiselle. Sama koskee puolison osallistumista adoptioneuvontaan, jonka lopputuloksena hän ei kuitenkaan tule harkituksi adoptoitavan lapsen vanhemmaksi.

Olisi oletettavaa, että lähes aina kun rekisteröidyn parin tai avoparin toinen puoliso adoptoi lapsen, parin toiveena olisi, että molemmat voisivat olla harkittavina vanhemmiksi. Jos lainsäädäntö ei tätä mahdollista, on sekä perustelematonta, loukkaavaa että molempien puolisoiden oikeusturvan kannalta erittäin ongelmallista, jos vaaditaan asiaan osattoman puolison suostumusta ja osallistumista adoptioneuvontaan.

Tästä syystä myös 14§:n toinen momentti tulee poistaa kokonaisuudessaan, koska on kohtuutonta olla myöntämättä avo- tai rekisteröidylle puolisolle mahdollisuutta tulla harkituksi adoptiovanhempana, mutta edellyttää yhtä aikaisesti häneltä adoptioneuvontaan osallistumista kyseisessä momentissa mainitulla tavalla.

Jos 13§ ei muuteta ehdotetusti, eli avo- ja rekisteröidyiltä puolisoilta vaaditaan suostumusta, tulee 24§:sta ja sen perusteluista poistaa ne viittaukset, jotka vaatisivat puolison osallistumista adoptioneuvontaan. Tämän lisäksi asetus on muutettava tästä näkökulmasta.

  1. Itsenäisten adoptioiden ongelmia ja lapsikauppaa ei kyetä estämään pelkästään muuttamalla lainsäädäntöä tiettyjä adoptioväyliä sulkemalla niin kuin nyt on esitetty tehtäväksi. Suomea sitoo asiassa kansainväliset sopimukset, ennen kaikkea niin sanottu Haagin sopimus. Suomen on siis huolehdittava, että itsenäiset adoptiot vahvistetaan Suomessa vain hyvin tarkoin selvitetyissä tapauksissa.

Tästä huolimatta on asian tosiasiallisen ratkaisemisen kannalta ongelmallista, että työryhmä ehdottaa ratkaisuksi ehdotonta mallia: ”Siksi ehdotetaan, että jos Suomessa asuva henkilö adoptoi alaikäisen lapsen vieraasta valtiosta ilman adoptiolautakunnan lupaa, tällaista adoptiota ei voitaisi enää tunnustaa Suomessa päteväksi edes Helsingin hovioikeuden päätöksellä”. Entä miten lapsen käy jos näin on kuitenkin tapahtunut? Tällainen ehdoton lainpykälä, joka ei mahdollista tuomioistuimelle omaa harkintavaltaa asiassa on erityisen ongelmallinen kun se liitetään kahteen mietinnön muuhun ehdotukseen.

Ensinnäkin hovioikeuden päätösvaltaa sitova säännös tulee erityisen ongelmalliseksi, koska työryhmän esitys ei anna adoptiolautakunnallekaan minkäänlaista harkinnanvaraa luvan myöntämisessä vieraan lapsen itsenäiseen adoptioon. Jommallakummalla toimijalla täytyisi olla käytettävissään harkintavaltaa erityistapausten varalta.

Toisaalta kun työryhmä esittää yhteisen adoption rajaamista vain aviopareille, se tulee samalla lisänneeksi paineita itsenäiseen adoptioon. Itsenäisten adoptioiden määrä tulee myös lisääntymään, jos joidenkin adoptiota toivovien hakijoiden mahdollisuudet käytännössä estetään. Tästä syystä itsenäisten adoptioiden ennaltaehkäisemiseksi Sateenkaariperheet ry ehdottaa lisättäväksi 35§:n perusteluihin lauseen:

Palvelunantajia kehotetaan etsimään yhteistyökumppaneita myös sellaisista valtioista, joissa adoptiovanhemmiksi harkitaan myös yksittäisiä ja samaa sukupuolta olevia hakijoita. Tällaisten yhteistyösuhteiden olemassa olo ennalta ehkäisee omalta osaltaan itsenäisiä adoptioita ja niihin liittyviä riskejä.

  1. Sateenkaariperheet ry on huolissaan eurooppalaisten sateenkaariperheiden vapaan liikkuvuuden merkittävistä käytännön rajoituksista Euroopan Unionin sisällä. Rajoitukset liittyvät siihen, että kun sateenkaariperhe muuttaa maasta toiseen, usein perheoikeudet eivät muuta mukana. Vaikka perhe on perhe yhdessä maassa, ei se välttämättä ole sitä toisessa. Suomi ei yksin pysty muuttamaan koko Unionin käytäntöjä, mutta Suomen on oltava aktiivinen toimija. Kyseessä on Euroopan Unionin kaikista periaatteellisin oikeus eikä sen rajoittamista yhdeltä kansanryhmältä voida ottaa kevyesti.

Vuodenvaihteessa Helsingin käräjäoikeus teki suomalais-ranskalaisen naisparin adoptioasiassa päätöksen, joka ei tukenut vapaan liikkuvuuden toteutumista Euroopassa (tarkemmat tiedot liitteenä olevasta Sateenkaariperheet ry:n tiedotteesta). Käräjäoikeus tulkitsi Suomen lakia niin, että Ranskan lainsäädännön kykenemättömyys vahvistaa naisparin perheen sisäinen adoptio ei ollut laissa mainittu riittävän raskas syy ottaa suomalaisen lapsen adoptioasiaa käsiteltäväksi Suomessa vaikka perhe elääkin Ranskassa. Liitteenä olevassa tiedotteessa tarkemmin eritellyistä syistä Sateenkaariperheet ry ehdottaa, että adoptiolain perusteluissa selkeytetään lain tarkoitusta täydentämällä 65§:n perusteluiden lause

Asian tutkimisen vieraassa valtiossa voi estää esimerkiksi se, että kyseisen valtion lainsäädäntö ei ylipäätään tunne adoptiota.

muotoon

Asian tutkimisen vieraassa valtiossa voi estää esimerkiksi se, että kyseisen valtion lainsäädäntö ei ylipäätään tunne adoptiota, tai että kyseisen valtion lainsäädäntö ei tunne perheen sisäistä adoptiota samaa sukupuolta olevien parien parisuhteessa.

  1. Sateenkaariperheet ry ehdottaa, että 18§:ään Vanhemmuuden siirtyminen lisätään 3. momentiksi:

Jos erikseen on sovittu, että adoptoitavan lapsen aiempi vanhempi tai aiemmat vanhemmat eivät luovu vanhemmuudestaan adoption yhteydessä, vanhemmuus vahvistetaan adoptiovanhemmalle tai adoptiovanhemmille aiempien vanhempien lisäksi.

  1. Biologisen isän aseman vahvistaminen adoptioprosessissa työryhmän esittämällä tavalla on erittäin tärkeää ja perusteltua. Lain tarkoituksen vastaisten tulkintojen ehkäisemiseksi 12§:n kieltä olisi syytä tarkentaa yhden sanan osalta. Korvataan pykälässä oleva sana ”voitaisiin” sanalla ”saatettaisiin”, joka kuvaa paremmin työryhmän esityksen ajatusta. Korjattuna pykälä kuuluisi:

12§
Adoption suhde vanhemmuuden vahvistamiseen

Jos vanhemmuutta ei ole vahvistettu, mutta on aihetta otaksua, että vanhemmuus saatettaisiin myöhemmin vahvistaa, alaikäisen adoptio voidaan vahvistaa vain 11 §:n 3 momentissa säädetyin edellytyksin.

Työryhmän perusteluista käy ilmi, että tarkoituksena ei ole estää adoption vahvistamista niissä tapauksissa, joissa vanhemmuus teoriassa ”voitaisiin” vahvistaa, mutta se ei ole kenenkään osapuolen tarkoitus (kuten niissä tapauksissa, joissa mies on luovuttanut naisparilla sukusolujaan ilman tarkoitusta tulla isäksi), vaan vain niissä tapauksissa, jossa vanhemmuus tosiasiallisesti saatettaisiin vahvistaa jonkun osapuolen toiveesta (kuten silloin kun isä mielellään ottaisi vanhemman vastuun lapsesta kun vain saisi tulla kuuluksi asiassa). Jos lakiin jätetään muotoilu ”voitaisiin”, yksittäiset lain soveltajat voisivat tulkita sen tarkoittavan kaikkia tilanteita, joissa vanhemmuus ”voitaisiin” teoriassa vahvistaa.

Sama sanamuutos pitäisi tehdä perustelujen kolmannen ja viidennen kappaleen lauseisiin. Lisäksi perusteluiden kuudennen kappaleen ensimmäiseen lauseeseen olisi sanaparin ”naiselle yksin” perään lisättävä ”ja naisparille”, että lainkohdan tulkinta tulevaisuudessa olisi yksiselitteistä.

  1. §23:n perusteluiden viimeinen lause tulee poistaa, koska sateenkaariperheiden perheen sisäisissä adoptioissa adoptioneuvonta tulee poikkeuksetta käsitellä kiireellisenä, että vauva-ikään liittyvä lainsuojaton vaihe jäisi mahdollisimman lyhyeksi.
  2. Suomalaisessa adoptiolainsäädännössä on tähän saakka painotettu liian vahvasti vanhemman oikeutta lapsen oikeuden kustannuksella. Tähänkään asiaan työryhmä ei tehnyt muutosehdotusta vaikka eurooppalainen lainsäädäntö on kehittymässä toiseen suuntaan ja suomalaista käytäntöä on laajasti kritisoitu. Esimerkiksi Britanniassa sijaisvanhemmilla on mahdollisuus hakea lapsen adoptiota, kun lapsi on ollut sijoitettuna heidän luokseen vähintään 12 kuukautta. Ensisijaisesti tällaisissa tilanteissa voitaisiinkin lähteä neuvottelemaan avoimesta adoptiosta.

Tahdonvastaisen adoption edellytyksiä olisi tullut tarkistaa niissä tilanteissa, joissa lapsen hyöty pysyvästä sijoituksesta harkitaan suuremmaksi kuin hyöty juridisesta suhteesta biologisiin vanhempiinsa.  Työryhmän esitys ei millään lailla rohkaise perhehoidon ammattilaisia tai anna heille työkaluja harkita tahdonvastaisen adoption mahdollisuutta silloinkaan kun se on aivan ilmeisesti lapsen edun mukaista.

Esimerkiksi 11§:ään Vanhempien suostumukset voisi lisätä pykälä joka edistää tahdonvastaisia adoptioita tietyissä tilanteissa. Aivan vähintä olisi se, että pykälän perusteluissa edes mainittaisiin tahdonvastaisista adoptioista lastensuojelussa.

Työryhmä esittää lisättäväksi §2:n lapsen edusta lain lähtökohtana. Tämä on hyvä periaatteellinen linjanveto. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi kuitenkin tarkennettava lapsen edun käsitettä samalla tavalla kuin mitä mietinnön yleisissä perusteluissa tehdään. Lisäksi pykälän perusteluihin tulee lisätä seuraava lause tai seuraavan lauseen sisältöinen lause: ”mutta myös jos lapsen etu on ristiriidassa biologisten vanhempien edun kanssa, on valittava päätösten lähtökohdaksi nimenomaan lapsen etu”

Koska työryhmässä ei ollut lastensuojelun asiantuntemusta, Sateenkaariperheet ry toivoo, että hallitus huomioi lastensuojelun tarpeet adoptiolain osalta mahdollisimman tarkoin.

 

Lisätietoja lausunnosta antaa

 

 

Juha Jämsä

puheenjohtaja
Sateenkaariperheet ry
041-5012580
puheenjohtaja@sateenkaariperheet.fi