Suomeksi PÅ svenska In English Tilaa uutiskirje

Kun syntyy uusi ihminen, syntyy samalla myös vanhempia, ehkä sisaruksia, isovanhempia, tätejä, enoja, kummeja jne. Lapsi otetaan yleensä ilola ja innolla vastaan vanhempien lähipiirissä. Sateenkaariperheille on usei tyypillistä se, että joku sukulainen ei oikein tiedä omaa rooliaan lapsen elämässä eikä oikein osaa ottaa omaa paikkaansa sukulaisviidakossa. Tälle sivulle on koottu vinkkejä ja ajatuksia siitä kuinka lapsen asemaa omassa lähipiirissään voi alusta saakka rakentaa toivomaansa ja lapselle edulliseen suuntaan.

 

Sosiaalinen vanhemman ja  ei-synnyttäneen vanhemman rooli

Se vanhempi, joka lasta ei ole synnyttänyt, ei ole kokenut raskausaikaa samanlaisena kuin vanhempi, joka lasta on monta kuukautta kantanut sisällään. Ei-synnyttänyt vanhempi saattaa joskus kokea jäävänsä sivuun lapsen ja synnyttäjän suhteesta. Joskus synnyttänyt hormoonihuuruissaan hiukan omii lasta eikä meinaa uskoa, etta joku muu, edes lapsen toinen vanhempi, osaisi hoitaa lasta riittävän hyvin. Ei-synnytänyt pystyy kuitenkin kaikkeen mihin synnyttänytkin. Jopa imettäminen on mahdollista, tosin aikamoisen työn takana. Mutta vaikka, ei synnyttänyt vanhempi ei ryhtyisikään kakkosimettäjäksi, on hänen mahdollisuus luoda lapseen läheinen suhde ja alkaa hoivata häntä muuten heti syntymästä lähtien. Synnyttäminen ei tee kenestäkään parempaa pukijaa, nukuttajaa tai sylissäpitelijää. Ei-synnyttäneen vanhemman on alusta saakka luotava oma tapansa olla vanhempi.

Vanhemmat voivat jo lapsen odotusaikana käydä keskustelua siitä millä tavoin toivovat lastenhoito- ja kasvatusvastuun jakautuvan ja millaisia vanhempia he toivovat ja kuvittelevat olevansa. Ei-synnyttäneen on hyvä rohkeasti otettava lapsi hoiviinsa ja synnyttäneen tulee antaa lapsen muille vanhemmille tilaa luoda lapseen oma suhteensa. Se, että joku pukee lapselle ruutua ja raitaa samana päivänä ei ole merkitsevää vaan se, että jokainen vanhempi tuntee lapsen omakseen ja ottaa hyvillä mielin vastuuta lapsesta.

Kiintymyssuhdetutkijat korostavat, että on tärkeää, että lapsella on yksi pysyvä ensisijainen hoitaja elämässään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suurempi määrä hoivaajia olisi haitaksi tai vaarantaisi lapsen kehityksen. Pysyvyys ja säännöllisyys ovat avainsanat.

Isyysvapaan pitäminen on mahdollista kaikille, joille perheensisäinen adoptio on tulossa. Apilaperheissä vanhempainvapaiden pitäminen ei ole niin yksinkertaista. Moni päätyy säästämään ylityövapaita ja vuosilomia lapsen syntymän tienoille ja onpa joku kysynyt työnantajaltaan mahdollisuutta olla isyysvapaalla, vaikka siihen ei laki velvoittaisikaan eikä Kela maksaisi isyysrahaa.

Hoitovapaalla, joka alkaa lapsen ollessa noin 9kk ikäinen, voikin sitten olla kuka tahansa vanhemmista tai vaikkapa Vaari. Jokaiselle vanhemmalle on suositeltavaa olla lapsen kanssa edes muutaman kuukauden jakso "kahdestaan kotona". Aina se ei esim. taloudellisten seikkojen vuoksi ole mahdollista, mutta sillä on niin suuri merkitys lapsi-vanhemmuus-suhteelle sekä vanhempien keskinäiselle ymmärrykselle, että taloudelliset asiat kannattaa yrittää järjestää niin, että kaikkien vuoronperään kotonaolo on mahdollista.

 

Isosisarukset

Yleensä isosisarukset ottavat uuden tulokkaan riemukkaasti vastaan, mutta erilaisia mustasukkaisuuden ilmenemiä saattaa myös esiintyä. Jotkut ovat jo raskausaikana puhuneet isosisarukselle hänen uudesta tärkeästä asemastaan perheessä ja suhteessa tulevaan pikkusisarukseen. Yhdessä on voitu katsella ultraäänikuvia ja pohdiskella elämää vauvan synnyttyä ja kasvettua. Jotkut ovat kokeneet hyväksi sen, että vauva tuo tullessaan isosisaruksille jotkut mieluisat pienet lahjat tai vaikkapa runot. Joillekin isosisaruksille saattaa olla tärkeää, että se saavat valita vauvalle lahjaksi jonkin vaatteen tai lelun.

Isosisarus kaipaa kovasti vanhempien huomiota vauvan synnyttyä. Isosisarusta voi ottaa mukaan vauvanhoitoon, ellei ikäero ole hyvin pieni. Isosisarukselle pitää myös antaa aivan omaa aikaa vanhempien kanssa. Isosisarus tarvitsee vahvistusta sille, että hän on yhä tärkeä ja rakas, eikä uusi tulokas vie hänen paikkaansa. Jokaisella lapsella on tarve saada olla vanhemmilleen ainutlaatuinen.

Isovanhemmat

Isovanhemmille lapsenlapsi voi suuren ilon rinnalla olla pelottava asia. Mietinnässä voi olla vaikkapa, että "olenko minä vähemmän mummo kuin nuo kaksi, joiden veri lapsessa virtaa" tai "olenko minä lapselle oikea ukki, koska lapsi ei asu minun tyttäreni luona, vaikka hän on lapsen synnyttänyt". Tulevien isovanhempien kanssa kannattaa käydä paljon keskustelua jo odotusvaiheessa, ja monta kertaa. Tuleville isovanhemmille on tärkeää kertoa raskausdesta, niin että tekee selväksi, että heistä on tulossa isovanhempia. Isovanhemmilta on hyvä kysyä, että millä nimityksellä he toivovat itseään lapselle kutsuttavan. Voi olla hyvä myös keskustella siitä mitä he odottavat isovanhemmuudeltaan ja millaisia asioita he haluavat lapsenlapselleen siirtää. On tärkeää puheessa tehdä selväksi, että heiltä odotetaan isovanhemmuutta ja heidät nähdään keskenään tasaveroisina. Jos joku yrittää väheksyä isovanhemmuuttaa, voi häntä lempeästi ohjata kertomaan, että te ette näe isovanhemmuutta biologian vaan läsnäolon ja välittämisen kautta. Lapselle kaikki isovanhemmat ovat tärkeitä. Joskus saattaa joutua käymään suuria ja perusteellisia keskusteluja siitä, että kaikki lapsenlapset ovat samalla lailla isovanhempien, riippumatta siitä, keiden soluista he ovat alkunsa saaneet.

Nimenantojuhlat, nimiäiset, ristiäiset

Jokainen vauva saa aikanaan nimen. Nimen saaminen on tärkeä juhlan paikka. Jokainen perhe voi tehdä juhlasta juuri omannäköisensä. Kristilliset ristiäiset ovat perinteisesti olleet aika pienimuotoiset juhlat lähipiirin kesken, mutta muissa uskontokunnissa, kulttuureissa  ja uskonnottomilla ne ovat saattaneet olla hyvinkin suuren mittakaavan karkeloita.

Lähipiiriä saa helposti mukaan ja tuntemaan itsensä tärkeäksi pyytämällä heitä avuksi juhlajärjestelyissä. Ainakin isosisarukset, kummit  ja isovanhemmat tulisi myös mainita juhlapuheessa. Puheessa voi kertoa kuinka tärkeänä vanhemmat näkevät suvun ja ystävät lapsen elämässä. Vanhemmat voivat myös realistisesti kertoa millaisia toiveita heillä on lähipiirin suhteen.

Etenkin, jos joku kokee asemansa vauvan suhteen epävarmaksi, pitää hänelle tarjota jokin tärkeä rooli seremoniassa. Voisiko mummouttaan etsivä ei-biologinen isoäiti lukea lapselle jonkin runon, asettaa hänen päähänsä seppeleen nimenannon hetkellä tai paljastaa nimen? Isosisarukset ottavat suurena kohteliaisuutena, jos heille uskotaan jokin tehtävä juhlassa, erityisen kutkuttavaa on päästä paljastamaan vauvan nimi. Voisiko sen tehdä vaikka kyltin avulla, jos on pelko ettei lapsen ääni kanna kaikkien juhlavieraiden korviin?

Nimitykset

Nimissä on voimaa. Onko synnyttänyt henkilö aina "äiti" ja perheen toinen naispuolinen vanhempi joku muu vanhemmuutta kuvaava sana tai jotakin muuta? Onko biologinen isä aina"isä" ja toinen mieslpuolinen vanhempi "iskä", "faija", "pappa", "isukki" tai Pekka? Vai kutsutaanko molempia tasapuolisesti etunimillä tai etunimi+äiti/isä-nimityksellä. Jos perhe on kaksikielinen ovat vanhemmuusnimitykset yleensä helppoja. On hyvä muistaa, että "äiti" ja "isä" ovat yllättävän vahvoja sanoja ja ulkopuoliset saattavat niiden perusteella arvottaa vanhempien roolia. Ja saattaapa joskus perheen sisälläkin tuntua, että nimitykset määräävät vanhemman asemaa suhteessa lapseen. Jokainen perhe voi tehdä omat ratkaisunsa nimityksissä. Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua.





















 


Toimintaa
Tietoa
Ammattilaisille
Yhdistys
Yhteys



Sateenkaariperheet ry, Yrjönkatu 1 A 21, 00100 Helsinki, info@sateenkaariperheet.fi




Toteutus: Mediatoimisto Crazy Mama