Suomeksi PÅ svenska In English Tilaa uutiskirje

Perheoikeus

 


 

Artikkeli sateenkaariperheiden huoltajuusongelmista: Tingsrätten i Åbo hård mot kvinnopar >>>

Katso myös: 
* Overview of LGBT Families in International Law (Ilga Europe) >>>
* Implications of the Hague Programme for Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender Families and their Children(Ilga Europe) >>>

 

Taustatietoa huoltajuuspäätöksistä samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä

(muistio ladattavissa myös word-muodossa täältä):

Suomen käräjäoikeudet ovat käsitelleet samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsiperheiden huoltajuusjärjestelyjä ainakin vuodesta 1999 lähtien. Useimmiten on ollut kyse oheishuoltajuuden hakemisesta lapsen juridisen vanhemman puolisolle, joka toimii lapsen toisena tosiasiallisena vanhempana. Hakijana on tavallisesti naisparin osapuoli, eikä lapsella ole isää.

Tässä muistiossa tarkastellaan ensin yleisesti perhetilanteita, joissa vanhemmat ovat hakeneet käräjäoikeudelta huoltajuuteen liittyviä järjestelyitä. Tämän jälkeen käydään läpi, millaisia hakemuksia perheet ovat lähettäneet, millaisia lisäselvityksiä hakemusten lisäksi on pyydetty ja millaisia päätöksiä käräjäoikeudet ovat tehneet. Käräjäoikeuksien ratkaisuista esitellään esimerkkejä päätösnumeroineen. Muistion liitteenä on myös Sateenkaariperheen ABC-kirjassa (Aarnipuu 2006) julkaistu huoltajuushakemuksen malli, jota monet perheet ovat käyttäneet pohjana omalle hakemukselleen.

 

Erilaisia perheitä ja erilaisia tilanteita

Kasvava joukko lapsia elää ns. sateenkaariperheissä. Käsitteellä viitataan muun muassa homo-, lesbo ja transvanhempien perheisiin, jotka rakentuvat useimmiten jonkin muun kuin heteroseksuaalisen parisuhteen ympärille. Sateenkaariperheissä arvioidaan elävän tällä hetkellä yhteensä tuhansia lapsia. Olemme arvioiden varassa, koska vain parisuhteensa rekisteröineiden samaa sukupuolta olevien lähivanhempien perheet näkyvät tilastoissa. Vuoden 2006 lopussa 120 rekisteröidyn parin perheessä eli lapsia. Osa sateenkaariperheellisistä ei kuitenkaan ole rekisteröinyt parisuhdettaan, ja osassa perheistä vanhemmat ovat keskenään eri sukupuolta tai perhe on yksinhuoltajaperhe. Sateenkaariperheiden määrä on ollut jo jonkin aikaa kasvussa johtuen sekä lainsäädännön (mm. parisuhdelaki 2002 ja hedelmöityshoitolaki 2007) että asenneilmapiirin muutoksista. Kasvun voi perustellusti arvioida jatkuvan.

Huoltajuusjärjestelyt ovat tarpeellisia erityisesti juuri naisparien ja miesparien perheissä. Tiedossa on pääpiirteissään kahdenlaisia tilanteita, joissa mies- ja/tai naisparin lapsiperheet ovat hakeneet huoltajuuspäätöstä. Todennäköisesti yleisin tilanne on sellainen, jossa lapsi on syntynyt naisparin perheeseen eikä lapsella ole juridista isää. Monessa tapauksessa myöskään lapsen biologinen isyys ei ole tiedossa, koska lapsi on saanut alkunsa lapsettomuusklinikalla anonyymin luovuttajan sukusoluilla.

Lapsi on siis syntynyt naisparin perheeseen ja häntä on alusta asti hoivannut ja kasvattanut kaksi naispuolista aikuista. Perheiden näkökulmasta ja perheenjäsenten käyttämässä kielessä perheessä on kaksi äitiä – vaikka lainsäädäntö tunnistaa vain toisen äitiyden. Monissa naisparin perheissä pyritään parantamaan lapsen asemaa ja turvaamaan tämän oikeus perhe-elämän pysyvyyteen sillä, että lapsen synnyttänyt juridinen äiti pyytää käräjäoikeutta määräämään myös puolisonsa lapsen huoltajaksi.

Osassa sateenkaariperheistä on alusta asti yhteensä kolme tai neljä aikuista, jotka jakavat keskenään vanhemmuuden vastuun. Naispari voi perustaa perheen suunnitellusti yhdessä miesparin tai yksittäisen miehen kanssa. Vastaavasti miespari voi perustaa perheen yhdessä naisparin taikka yksittäisen naisen kanssa. Huoltajien määrää ei ole rajattu lainsäädännössä kahteen, vaan lapsella voi olla hänen etunsa näkökulmasta tarpeellinen määrä huoltajia. Osassa perheistä on haettu äidin puolisolle huoltajuus käräjäoikeudelta ja sovittu isyyden tunnustamisen yhteydessä juridisen isän huoltajuudesta. Näissä perheissä on siis yhteensä kolme huoltajaa. Joissain naisparin ja miesparin yhdessä perustamissa perheissä olisi tarvetta myös huoltajuuden jakamiselle neljän aikuisen kesken. Lisäksi on perheitä, joissa lapsen synnyttänyt äiti ei ole lapsen huoltaja, vaan juridinen huoltajuus on jaettu lapsen tosiasiallisina lähivanhempina toimivan miesparin kesken.

On huomattava, että kyse on lähes aina minimiturvasta. Monissa naisparin tai miesparin perheissä lapsen asema turvattaisiin parhaiten perheen sisäisen lapseksiottamisen kautta, mutta tämä on vielä tällä hetkellä Suomessa mahdotonta. Lapsella voi Suomessa olla kaksi samaa sukupuolta olevaa juridista vanhempaa vain silloin, jos vanhemmuus on vahvistettu jossain muussa maassa kyseisen maan lainsäädännön mukaan, tai tilanteessa jossa toinen vanhemmista on käynyt läpi sukupuolen korjausprosessin. Naisparin tai miesparin perheissä huoltajuuden hakeminen on toistaiseksi ainoa keino parantaa lapsen asemaa ja helpottaa arjen asioiden hoitamista.

Marraskuussa 2007 julkaistun tutkimusraportin mukaan huoltajuutta oli hakenut puolet kyselyyn vastanneista sateenkaariperheellisistä. Kaikille perheille huoltajuuden merkitys ei ole selvä: osa hakematta jättäneistä oli epäillyt, että huoltajuudesta ei olisi hyötyä. Ainakin kaksi vastaajaa oli jättänyt hakemuksen tekemättä saatuaan viranomaisilta virheellistä tietoa. Huoltajuushakemusten määrä on raportin mukaan lisääntynyt merkittävästi vuodesta 2002 lähtien.

Kyselyyn vastanneiden huoltajuushakemuksia vuosittain (kpl) N = 92. (Vuoden 2006 osalta kaaviosta puuttuvat vielä loppuvuoden (9-12/06) hakemukset.)

 

Esimerkkejä huoltajuushakemuksista ja -ratkaisuista

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta todetaan, että huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee myös turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Jotta lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi voisi toteutua, on huoltajalla oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta ja muista henkilökohtaisista asioista.

Huoltajuuden merkitys käy hyvin ilmi myös perheiden tekemistä hakemuksista. Hakijat painottavat, että huoltajuuden vahvistaminen on tärkeää nimenomaan lapsen edun näkökulmasta. Huoltajuudella pyritään turvaamaan lapselle läheinen ja tärkeä ihmissuhde ja takaamaan perheen molemmille aikuisille tosiasialliset mahdollisuudet päättää ja kantaa vastuuta lapsen huoltoon liittyvistä asioista. Monissa hakemuksissa korostetaan, että lapsi on syntynyt ko. perheeseen aikuisten yhdessä toivomana. Osa hakijoista viittaa myös siihen, että lapsen asema turvattaisiin perheen sisäisen lapseksiottamisen kautta, jos se vain olisi mahdollista.

Sateenkaariperheiden huoltajuushakemuksia on käsitelty ainakin kymmenessä eri käräjäoikeudessa kaikissa Suomen lääneissä Lapin lääniä lukuun ottamatta. Muun muassa seuraavat käräjäoikeudet ovat tehneet päätöksiä huoltajuuden myöntämisestä juridisen vanhemman samaa sukupuolta olevalle puolisolle:

Naisparin perheitä, joille huoltajuus myönnettiin suoraan kirjallisen hakemuksen perusteella

  • Helsingin käräjäoikeus: päätös 3734 (99/2955)
  • Turun käräjäoikeus: päätös 04/867
  • Heinolan käräjäoikeus: päätös 05/517 (05/399)
  • Oulun käräjäoikeus: päätös 05/1217

Naisparin perheitä, joiden kohdalla käräjäoikeus on ennen päätöksentekoa pyytänyt sosiaalitoimelta lausuntoa

  • Kuopion käräjäoikeus: päätökset H04/974 ja H04/975 (04/2573 ja 04/2577)
  • Turun käräjäoikeus: päätös 04/1209

Tapauksessa (Kuopio) H04/974 ja 975 huoltajuuspäätöksen saaminen viivästyi usealla kuukaudella sosiaaliviraston selvityksen pyytämisen takia. Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyskeskus toimitti käräjäoikeudelle kirjallisen lausuman, jossa ilmoitetaan, ettei tiedossa ole seikkoja, jotka olisivat esteenä oheishuoltajuuden määräämiselle. Sosiaalivirastossa ei siis katsottu tarpeelliseksi olla yhteydessä perheeseen, vaan huoltajuushakemusta pidettiin ilman muuta perusteltuna.

Turun tapauksessa 04/1209 perhe velvoitettiin tapaamaan sosiaalityöntekijää, jolla ei perheen kokemuksen mukaan ollut riittävää ammatillista osaamista kohdata sateenkaariperheitä. Lopulta myönteinen päätös tehtiin ilman sosiaalitoimen lausuntoa. Samaan aikaan tämän tapauksen kanssa oli samassa käräjäoikeudessa käsittelyssä perusteiltaan käytännössä täysin identtinen hakemus 04/867, jonka kohdalla mitään lisäselvitystä tai lausuntoa ei pyydetty.

Suomalaiset sateenkaariperheet -tutkimusraportin mukaan käräjäoikeudet olivat pyytäneet lisäselvityksiä 20 prosentilta huoltajuuden hakijoista. Seitsemän prosentin kohdalla sosiaaliviranomaiset olivat tehneet kotikäynnin. 65 prosenttia sosiaaliviranomaisten toimintaa arvioineista vastaajista oli toimintaan tyytymättömiä. Sen sijaan oikeusistuinten toimihenkilöiden toimintaan tyytymättömiä oli vain yhdeksän prosenttia. Oikeusistuimille ja niiden henkilöstölle toivottiin kuitenkin lisää tietoa sateenkaariperheistä.

Samaa sukupuolta olevan puolison huoltajuudesta on tehty muutamia päätöksiä myös hovioikeudessa. Edellä mainitussa tutkimusraportissa kolme vastaajaa kertoi valittaneensa käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Tietoa hylkäävien päätösten tai niistä tehtyjen valitusten todellisesta määrästä valtakunnallisesti ei ole. Valitusten määrään saattaa kuitenkin vaikuttaa se, että käräjäoikeudet eivät lähetä hylkäävästä päätöksestä erikseen kirjettä hakijalle. Osa sateenkaariperheistä on kokenut tämän käytännön ongelmalliseksi, koska tyytymättömyys täytyy kuitenkin ilmoittaa seitsemän päivän sisällä ratkaisun tekemisestä. Kaikki hakijat eivät ole välttämättä ymmärtäneet, että heidän ei kannata jäädä odottamaan tietoa mahdollisesta myönteisestä päätöksestä vaan hylkäävän päätöksen varalta olisi käytävä itse tarkistamassa asia heti kun ratkaisu käräjäoikeudessa on tehty.

Turun hovioikeus on ainakin keväällä 2005 ja kesällä 2007 kumonnut käräjäoikeuden tekemän hylkäävän huoltajuuspäätöksen. Vuoden 2005 päätös (1065, diaarinumero S 04/1759) kumosi Tampereen käräjäoikeudessa tehdyn päätöksen ja vuoden 2007 päätös (1256, diaarinumero S 07/726) Turun käräjäoikeuden päätöksen. Viimeksi mainitussa käräjäoikeus ei ollut pitänyt oheishuoltajan määräämistä tarpeellisena ja totesi päätöksen perusteluissa, ettei lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoitus ole ”uusien perheiden perustaminen”. Käräjäoikeus ei siis ollut lähtökohtaisesti pitänyt naisparin perhettä perheenä. Hovioikeuden mukaan huoltajaksi määrääminen kuitenkin oli nimenomaan lapsen edun mukaista. Tampereen tapauksessa hovioikeuden perusteluissa viitattiin siihen, että lapsi asuu hakijan ja oheishuoltajaksi ehdotetun ihmisen yhteisessä kodissa.

 

 

Liite: Sateenkaariperheen ABC-kirjassa (Aarnipuu 2006) julkaistu malli huoltajuushakemuksen tekemiseksi

 

XX:n käräjäoikeudelle

osoite

Asia: Huoltajuushakemus

 

Hakija: YY

hetu

osoite

 

Pyydän kunnioittavasti XX:n käräjäoikeutta määräämään puolisoni ZZ:n (hetu) alaikäisen lapseni NN:n (hetu) huoltajaksi ohellani, lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9§ 1 momentin 4 kohdan perusteella.

 

Hakemuksen perustelut:

Olemme asuneet ZZ:n kanssa yhdessä noin xx vuotta. Rekisteröimme parisuhteemme XX:n maistraatissa xx.xx.200x.

Katsomme NN:n olevan yhteinen lapsemme, ja hankimme lapsen yhteisestä päätöksestä inseminaatiolla. Olen lapseni ainoa huoltaja. Lapsen isyyttä ei ole selvitetty.

ZZ on käytännössä lapsen toinen vanhempi. Käytännön asioiden hoitamiseksi ja vanhemmuussuhteen vahvistamisen takia katson, että on lapsen edun mukaista vahvistaa ZZ NN:n toiseksi huoltajaksi. Huoltajuus vahvistaa ja turvaa ZZ:n ja NN:n äiti-lapsi –suhdetta. Heidän välisensä siteen vahvistaminen huoltajuudella takaa lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden lapselle itselleen merkittävässä ja myönteisessä ihmissuhteessa.

Olemme parisuhteemme rekisteröimisen jälkeen ottaneet perheellemme [minun sukunimeni / ZZ:n sukunimen], joka on annettu myös lapselle. ZZ:n vanhemmat ja sisarukset perheineen ovat ottaneet NN:n avosylin suvun jäseneksi. Huoltajuus vahvistaa edelleen psykologisesti tätä yhteenkuuluvuutta.

ZZ on hakemuksesta saanut oheishuoltajuuden myös esikoisellemme KK:lle. TAI Olen itse saanut hakemuksesta oheishuoltajuuden esikoisellemme KK:lle, jonka oikeudellinen vanhempi ZZ on. Jo lastemme tasavertaisen kohtelun vuoksi, sekä heidän yhdenvertaisen oikeudellisen asemansa takia huoltajuuden vahvistaminen myös ZZ:n ja NN:n välille on tärkeää.

Oma toiveeni on, että mikäli minulle sattuisi jotain, NN jäisi ZZ:n huolehdittavaksi ja ZZ:n huoltajuussuhde NN:ään jatkuisi normaalisti. Odotamme muutosta lakiin lapseksiottamisesta: mikäli tähän tai muuhun lakiin tulee mahdollisuus puolison lapsen lapseksiottamisesta (ns. perheen sisäinen adoptio), tulemme käyttämään tätä mahdollisuutta vanhemmuuden täydelliseksi vahvistamiseksi heti kun se on lain mukaan mahdollista.

Haluan, että ZZ voi tarvittaessa hoitaa vanhemman tavoin kaikkia NN:ää koskevia asioita viranomaisten, terveydenhuollon, lastentarhan, koulun jne. kanssa, sekä edustaa lasta tarvittaessa. Samoin, mikäli NN:lle  sattuisi jotain, voisi ZZ saada kaikki tarvittavat tiedot niin halutessaan.

 

Helsingissä, xx.xx.200x

YY

(hetu)

 

Suostumus:

Pyydän XX:n käräjäoikeutta määräämään minut YY:n (hetu) alaikäisen lapsen NN:n (hetu) oheishuoltajaksi lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 9§ 1 momentin 4 kohdan perusteella.

 

Helsingissä, xx.xx.200x

ZZ

(hetu)

 

 

* * *

 

Åbo Underrättelserin artikkeli sateenkaariperheiden huoltajuusongelmista erityisesti Turussa

Pia Heikkilä, Åbo Underrättelser 

Tingsrätten i Åbo hård mot kvinnopar


Gav inte Susanne rätt att ta formellt ansvar för sitt och partnerns barn. 

Tingsrätten i Åbo har under 2007 nekat två barn födda i regnbågsfamiljer en formell relation till sin andra mamma. Den andra mamman har inte fått bli andra vårdnadshavare till barnet. 
Hovrätten däremot, omkullkastade tingsrättens beslut i det ena fallet, och den andra mamman fick – efter en sex månader lång rättsprocess – bli vårdnadshavare. I det andra fallet väntar familjen ännu på en dom från hovrätten. 
– I Helsingfors tingsrätt klubbas beslut av detta slag igenom på två veckor, säger Anu Lankinen, aktiv i föreningen Regnbågsfamiljer och mamma i en av de ovan nämnda regnbågsfamiljerna. 
Juha Jämsä på SETA i Helsingfors bekräftar att det nationellt sett endast är i ett fåtal fall som tingsrätten sagt nej då den andra parten i ett kvinnopar ansökt om att bli andra vårdnadshavare för ett gemensamt barn. 
– I Åbo tycks det vara extra svårt, säger Jämsä. 

Stefanie och Susanne har väntat i snart nio månader på att också Susanne ska kunna kalla sig vårdnadshavare för den gemensamma dottern, född på Åucs i mars. 
I april skickades ansökan till tingsrätten in, i juni kom avslag, och i augusti överklagade de beslutet till hovrätten. Nu väntar de på svar. 
Hemma i lägenheten på sjätte våningen matar och badar de turvis sin flicka. Men på pappret är det enbart Stefanie – den biologiska mamman – som har ett ansvar för barnet. 
Susanne – den sociala mamman – är i juridisk mening nästan lika med ingenting i förhållande till barnet som hon håller i sin famn varje dag. 

Tingsrätten motiverade sitt nej med att dottern ”inte behöver någon annan vårdnadshavare än sin biologiska mor”. 
– Men vad händer om Stefanie blir svårt sjuk eller dör? Om vi skiljer oss om tio år? Har dottern som jag fostrat då ingen rättighet till mig som förälder? undrar Susanne. 
Men tingsrättsdomaren skriver i sin motivering: ...barnets rätt kräver sällan att förälderns nya make/maka anvisas till att bli vårdnadshavare. 
De vuxna i familjen klarar i huvudsak alla vardagliga situationer, utan att den andra är vårdnadshavare. 
– Vadå nya make eller maka? Det har ju aldrig funnits någon annan, säger Stefanie och Susanne. 

Det allra bästa vore om Susanne skulle få adoptera dottern, säger de. 
– Vi hoppas att det snart stiftas en lag i Finland som tillåter intern adoption i regnbågsfamiljer. Då skulle vi båda vara hennes juridiska föräldrar och hon skulle ha samma rättsliga förhållande till oss båda, säger Susanne och Stefanie. 
En familj – men inte på pappret. Endast Stefanie, t.v., har som biologisk mamma en formell bindning till dottern. Susanne, den sociala mamman, nekas den rätten av Åbo tingsrätt. 
 

Tingsrätten: Inget principbeslut

Lagman Hämäläinen: Ansökningar behandlas från fall till fall.


Lagman Erkki Hämäläinen på Åbo tingsrätt säger att det inte finns något principbeslut i Åbo om att försvåra homosexuella föräldrars möjlighet att båda vara vårdnadshavare till sitt gemensamma barn. 
– Besluten fattas från fall till fall, säger Hämäläinen, som betonar att han inte kommenterar det aktuella fallet i artikeln intill. 
Hämäläinen säger att tingsrättens domare naturligtvis noggrant följer med hovrättens beslut. 
– Om hovrätten flera gånger besluter annorlunda än tingsrätten ska det förstås påverka våra domares linje. 

Domare Mari Jaakkola vid tingsrätten i Åbo, som gav avslag på Susannes och Stefanies ansökan om att Susanne får bli vårdnadshavare, är fåordig då ÅU ringer upp. 
Hon vill inte svara på frågan om hon följer någon särskild linje i detta slag av fall, eller om hon känner till hur andra domare i tingsrätten behandlar liknande ansökningar. 

I övriga Norden godkänns intern adoption inom regnbågsfamiljer. Intern adoption ger barnet juridisk bindning till både den biologiska och sociala föräldern. 
I regeringsprogrammet är rätten till intern adoption ett politiskt mål. 
– Minister Tuija Brax kommer sannolikt under våren att föra frågan till riksdagen, säger ministerns specialmedarbetare Kirsi Pimiä. 
Redan om ett par veckor väntas en beredning i frågan bli klar. 


Är inte en juridisk förälder 

Den som är vårdnadshavare till ett barn har rätt att till exempel informeras om barnet tagits in på sjukhus, ta del i beslut som rör vården av barnet, sköta barnets bankärenden etc. 
Däremot är en vårdnadshavare inte skyldig att betala ekonomiskt underhåll, barnet ärver inte sin vårdnadshavare och barnet har inte – till exempel efter en skilsmässa – träffningsrätt med sin vårdnadshavare (om den biologiska/juridiska föräldern hindrar träffar). 
Att vara ett barns vårdnadshavare ger alltså ett relativt svagt skydd åt både barnet och föräldern, men ändå ett starkare skydd än inget alls. Ny forskning visar att i ungefär hälften av regnbågsfamiljerna i Finland har den sociala föräldern blivit vårdnadshavare till sitt och partnerns barn. I de övriga fallen finns ingen formell bindning alls, utom möjligen skriftliga avtal som den sociala och biologiska föräldern gjort upp sinsemellan.

 

 





















 


Toimintaa
Tietoa
Ammattilaisille
Yhdistys
Yhteys



Sateenkaariperheet ry, Yrjönkatu 1 A 21, 00100 Helsinki, info@sateenkaariperheet.fi




Toteutus: Mediatoimisto Crazy Mama