Suomeksi PÅ svenska In English Tilaa uutiskirje

Kasvatus- ja perheneuvonta

 


Kun perhesuhteet ovat kovilla tai kun perhe on kohdannut kriisin, tulisi olla mahdollisuus asiantuntevaan perhe- ja kriisineuvontaan. Näissä tilanteissa ei voida edellyttää asiakkaan kouluttavan ammattilaisia saadakseen neuvontaa. Kyky kohdata perheiden moninaisuus kuuluu ammattilaisen ammattitaitoon. Myös kolmannen sektorin palveluiden tulee huomioida erilaiset sateenkaariperheet.

 

Artikkelit tällä sivulla:

Sateenkaariperheet ovat monenlaisia lapsiperheitä >>>
Parisuhteen tukeminen sateenkaariperheessä >>> 
Harjoitustehtäviä perheneuvonnan ammattilaisille >>>

 

Tarkemmin sateenkaariperheiden kokemuksista perheneuvonnassa:

  • Suomalaiset sateenkaariperheet -raportti
  • Sateenkaariperheet ja hyvinvointi -oppikirja

 

 

Sateenkaariperheet ovat monenlaisia lapsiperheitä
– kuinka tukea sateenkaariperheitä perheneuvonnassa

 

Sateenkaariperhe on käsite, joka on julkisessakin keskustelussa tullut jo melko tutuksi. Sillä tarkoitetaan monenlaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsiperheitä. Tällaisia perheitä ovat esimerkiksi nais- ja miesparien lapsiperheet. Sateenkaariperhe käsitteellä halutaan tuoda esille perheiden kirjoa.

Seksuaalivähemmistöillä viitataan esimerkiksi homo- ja biseksuaalisiin henkilöihin ja sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan esimerkiksi transsukupuolisia, transgendereitä ja transvestiitteja. Transsukupuoliset ihmiset kokevat monesti syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Ristiriita pyritään joskus ratkaisemaan sukupuolen korjausprosessilla. Transgenderit haluavat usein elää mieheyden ja naiseuden rajalla tai ulkopuolella. Transvestiitit ovat yleensä heteroseksuaalisia miehiä, jotka kokevat tarvetta eläytyä ajoittain naisen rooliin.

Sateenkaariperheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Yhdistävänä tekijänä on yleensä perheiden tarkka suunnittelu ja voimakas sitoutuminen lapsen elämässä mukana olemiseen. Sateenkaariperheet voivat olla muodoltaan ydinperheitä, joissa perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa ja yhteiset lapset. Näitä ovat esimerkiksi mies- ja naisparien perheet ja sellaiset heterosuhteen ympärille muodostuneet ydinperheet, joissa vähintään toinen puoliso on biseksuaalinen tai transihminen.

Sateenkaariperheet voivat olla myös erilaisia uusperheitä, joissa mies- tai naisparilla on lapsia jommankumman tai molempien puolisoiden edellisistä liitoista, yleensä heteroavioliitoista. Yksinhuoltajan perheet voivat olla myös sateenkaariperheitä, jos vanhempi kokee kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Lisäksi yhä lisääntyvässä määrin on perheitä, joissa useampi kuin kaksi vanhempaa perustaa perheen yhdessä. Yleisimmin näissä tilanteissa naispari hankkii lapsen yhdessä miesparin tai yksittäisen (homo)miehen kanssa. Joskus myös miespari ja yksittäinen nainen perustavat yhteisen lapsiperheen. Näissä perheissä asumisjärjestelyt vaihtelevat paljon. Yleisimmin lapsi kuitenkin asuu pääasiallisesti naisparin luona. Näitä perheitä on ryhdytty kutsumaan leikillisillä ja positiivisia mielikuvia sisältävillä käsitteillä kolmi- ja neliapilaperheiksi, perheen vanhempien määrän mukaan.

Suomessa on arvioitu olevan jo tällä hetkellä tuhansia sateenkaariperheitä. Seta ry:n Sateenkaariperhetyön projektin syksyllä 2006 keräämän kyselyaineiston mukaan sateenkaariperheissä elävien lasten määrä on kiihtyvässä kasvussa. Kymmenen vuoden kuluttua lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset tulevat kohtaamaan sateenkaariperheet aivan uudenlaisissa mittasuhteissa. Seksuaalivähemmistöt ovat määrällisesti verrattavissa suomenruotsalaiseen vähemmistöön. On siis tärkeää, että ammattilaiset valmistautuvat kohtamaan myös sateenkaariperheissä elävien lasten erityistarpeet.

Tässä artikkelissa perheneuvonnalla viitataan kaikkiin niihin palveluihin, joissa pyritään vahvistamaan perhettä sen yksittäisiä jäseniä, parisuhteita ja koko perheen dynamiikkaa tukemalla. Tällaisia palveluita ovat kunnallinen perheneuvolatoiminta, muut kunnalliset perhetyön muodot, parisuhde- ja perheterapia (kunnallinen, kirkon, järjestöjen, yksityinen) ja kolmannen sektorin lukuisat luovat toimintatavat tukea perheitä.

Keskinäisestä moninaisuudestaan huolimatta löytyy tekijöitä, jotka yhdistävät sateenkaariperheitä. Yksi tällainen tekijä on kulttuuristen mallien puuttuminen. Tämä antaa perheenjäsenille suuremman vapauden luoda omat toimintamallinsa ja esimerkiksi perheensisäisen työnjaon. Toisaalta tilanne saattaa aiheuttaa perheelle ylimääräistä painetta kun perhemalli pitää rakentaa melko pitkälle itse.

Toinen asia, joka yhdistää sateenkaariperheitä, on perheenjäsenten välisten ihmissuhteiden puutteellinen juridinen turva. Toisin kuin jo yleisesti oletetaan, mies- ja naisparien ydinperheissä ei ole mahdollista adoptoida puolison lasta Suomessa, ei edes siinä tilanteessa, että lapsi on syntynyt hedelmöityshoitojen avustuksella. Tässäkin tilanteessa sosiaalinen vanhempi pysyy lapselle juridisesti ventovieraana. Käräjäoikeus saattaa hakemuksesta nimittää sosiaalisen vanhemman lapsen huoltajaksi, mutta lapsen huoltajuus ei tuo lapselle oikeutta tavata sosiaalista vanhempaansa, ei oikeutta saada häneltä elatusta tai oikeutta periä häntä. Pahimmassa tapauksessa lapsi joutuu eroon molemmista vanhemmistaan, jos lapsen biologinen vanhempi kuolee ennenaikaisesti.

Juridisten rakenteiden puute asettaa sateenkaariperheiden vanhempia keskenään erilaisiin asemiin varsinkin useamman vanhemman perheissä. Tähän perheet ovat pyrkineet vastaamaan sopimalla erilaisia keskinäisiä sopimuksia lapsen hoidosta ja esimerkiksi tapaamisoikeuksista. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan ole juridisesti sitovia. Perheenjäsenten juridisesti epäselvä tilanne kasvattaa myös perheenjäsenten välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Sateenkaariperheissä elävät tarvitsisivat erityisen paljon tukea perheen kriiseissä. Tämä on perheessä elävien lasten kiistaton etu. Ammattilaisten olisi kyettävä tukemaan myös sateenkaariperheitä vanhemmuudessa.

Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla vanhemmat kokevat hyvin tärkeänä vanhemmuuteen saamansa tuen. Setan tekemän Sateenkaariperhe-kyselyn 2006 mukaan perheet olivat iloinneet tuesta, jota olivat saaneet sateenkaariperheinä. Eräälle perheelle ammattilainen oli osannut suositella huoltajuuden hakemista molemmille vanhemmille. Monet olivat ilahtuneet kun ammattilainen oli kysellyt parisuhteesta lapsen syntymän jälkeen. Kuitenkin suurimmalla osalla vanhemmista kokemus oli ollut sellainen, että vaikka palvelu oli ollut täysin asiallista ja ystävällistä, eivät ammattilaiset olleet tukeneet perhettä kovinkaan aktiivisesti. Syynä tähän lienee tietty häveliäisyys. Ammattilaiset ovat kokeneet, että esimerkiksi naisparin parisuhde on heidän yksityisasiansa. Toisaalta sen ei pitäisi olla sen enempää yksityisasiaa perheneuvonnassa kuin muidenkaan perheiden parisuhde, jonka tukeminen koetaan tärkeänä.

Sateenkaariperhe-kyselyyn vastanneista 18 % oli asioinut jonkinlaisessa perheneuvontapalvelussa muuten kuin aiemmassa heterosuhteessa eläessään. Avovastausten perusteella voi päätellä, että suurimmassa osassa kokemuksista oli kyse parisuhteeseen tai laajemmin vanhempien välisten asioiden selvittelystä. Vain pieni osa koski asiointia lapsen ongelmia koskevissa asioissa. Vastaajista 37 % oli ainoastaan sosiaalisen vanhemman roolissa (heillä ei siis ollut juridista suhdetta lapseen vaikka toimivat lapsen tosiasiallisena vanhempana), kun loput vastaajista olivat biologisen vanhemman roolissa tai molemmissa.

Asuinkunnan koon vaikutus perheneuvontapalveluiden käyttöön oli tilastollisesti merkitsevä näinkin pienellä aineistolla. Palveluiden käyttöaste laski johdonmukaisesti asuinkaupungin asuinmäärän mukaan. Pääkaupunkiseudulla 24 % perheistä oli käyttänyt perheneuvonnan palveluita kun alle 20000 asukkaan kunnissa ei kukaan. Perheneuvonnan palvelut ovat hyvin intiimejä ja kynnys palveluiden käyttöön on suurempi niillä, jotka pelkäävät tai odottavat tulevansa syrjityiksi. Näyttää siltä, että kynnys on helpompi ylittää suuremmilla paikkakunnilla.

Huomionarvoisin ero löytyy apilaperheiden (kolmen tai neljän vanhemman perheet) ja kahden vanhemman ydin- ja uusperheiden väliltä. Jopa kolmannes apilaperheessä elävistä vastaajista oli käyttänyt perheneuvontapalveluita kun kahden vanhemman ydin- ja uusperheistä niitä oli käyttänyt vain viitisentoista prosenttia. Kolmen ja neljän vanhemman perheet joko kohtaavat enemmän perhedynamiikan haasteita tai ovat tavallista aktiivisempia käyttämään palveluita perheensä rakentamiseen. Kummastakin tulkinnasta seuraa huomio, että perheneuvonnassa on kehitettävä työskentelymalleja, joita voidaan käyttää useamman vanhemman perheiden neuvonnassa. Tietyt asiat ovat yhteisiä apilaperheille ja uusperheille, joissa on entisiä puolisoita vanhempina. Toisaalta on huomattava ero näiden perhetyyppien välillä. uusperheet ovat syntyneet murroksen ja uudistuksen kautta, apilaperheet on alusta asti suunniteltu ja rakennettu kolmen tai neljän vanhemman perheiksi.

Kuten useiden muiden palvelujen kohdalla, perheneuvontapalveluissa asioineillekin suurimmalle osalle oli jäänyt myönteinen yleismielikuva asiakassuhteesta.  Perheneuvontapalveluihin oltiin kuitenkin useammin tyytymättömiä kuin moniin muihin palveluihin. Kokonaisuudessaan kokemus oli melko tai hyvin myönteinen 69 % vastaajista. 60 % vastaajista koki saaneensa palvelusta tukea parisuhdevaikeuksiinsa ja yhtä usea koki saaneensa tukea vanhemmuuteensa.

- 'Kukaan ihminen ei varmaan ole kokonaan hetero' sanoi perheneuvolan täti 1. tapaamiskerralla. Sain / saimme puhua, itkeä, kuunnella ja kertoa kaikesta.

- Onneksi on tällaista ilmaista palvelua. Ensimmäinen terapeutti suhtautui meihin selvästi epäasiantuntevasti ja saimme pyynnöstä uuden terapeutin, ja tämän jälkeen ongelmia ei ollut.

Toisaalta vastaajat arvostivat perheneuvojien ammattitaitoa joiltain osin suurestikin. 79 % oli täysin tai melko samaa mieltä väitteen Perheneuvoja uskalsi kysyä arkojakin asioita hienotunteisesti kanssa. Toisaalta lähes neljäsosa koki, että he joutuivat kouluttamaan perheneuvojaa sateenkaariperheasioista saadakseen hakemaansa apua. Hälyttävää on, että yli puolet vastaajista ei uskonut tai tiennyt perheneuvojan tuntevan sateenkaariperheiden erityistarpeita. Muutamalla vastaajalla kokemukset olivat olleet yksiselitteisen kielteisiä.

- Meillä oli vähän seksiä perheterapeutin mukaan siksi, että meillä ei ole miestä, penistä, eikä mieshormooneja tekemässä aloitetta seksiin. Hän oli kuullut sen kuulemma sexpon koulutuksessa. Hän ei uskonut, kun kerroimme ongelmiemme johtuvan pikemminkin seksuaalisista traumoista, siihen se yhteistyö sitten lopahtikin.

- Me ei saatu mitään apua neuvonnasta. terapeutti ei osannut olla luonteva ja puhua asiasta josta tulimme sinne.

Tieto ikävistä kokemuksista on saattanut kulkea suusta suuhun. Useamman vastaajan avovastauksista kuulsi epävarmuus palveluun hakeutumisen suhteen. Perheneuvonnan kohdalla syrjintäpelko tuntui nousevan melko selvästi esille.

- Olisi voinut olla tarvetta. (Sama koskee mielenterveyspalveluita), mutta ei pahimpien kriisien aikaan uskallusta, voimia, eikä tietoa hakea apua. Pelko siitä, ettei asiantuntevaa apua löydy ja epäasiallinen 'apu' vain pahentaisi asioita ja veisi vähiä voimavaroja

- Tarvetta ehkä olisi ajoittain ollut, mutta kynnys mennä on korkea, koska en usko kotikunnaltani löytyvän asiantuntemusta ja ymmärrystä perhemuotoani kohtaan.

Avovastausten perusteella näyttää siltä, että syrjintäpelko näyttää selvästi estäneen hakeutumasta perheneuvontaan.  Perheneuvontaan hakeudutaan usein perhekriisissä, jolloin asiakkaat ovat haavoittuvimmillaan. Tällaisessa tilanteessa on kohtuutonta odottaa, että asiakas kouluttaa ammattilaisen saadakseen tarvitsemaansa apua.

Tällä hetkellä sateenkaariperheet ovat hakeutuneet aika paljon vertaistukitoimintoihin internetissä ja eri kaupunkien tilaisuuksissa. Vertaistuen tarve on erityisen suurta monien juridisten ja viranomaistahoihin liittyvien ongelmien selvittelyssä. Samalla perheet tukevat myös toistensa vanhemmuutta. Setan jäsenjärjestö Sateenkaariperheet ry. järjestää suuren osan tästä vertaistoiminnasta. Mikään yhdistys ei kuitenkaan kykene korvaamaan yhteiskunnan hyvinvointipalveluja. Yhdistyksellä ei voi mitenkään olla vastaavaa tavoittavuutta kuin kunnallisilla palveluilla. Tässäkin olisi siis pyrittävä siihen, että sateenkaariperheet saisivat laadukasta tukipalvelua julkiselta sektorilta.

Sateenkaariperheiden palveluita ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä järjestämään erillisinä. Toisin sanoen olisi pyrittävä siihen suuntaan, että palvelut ottaisivat huomioon perheiden koko kirjon. Tämä saattaa olla ammattilaisille aluksi haasteellista, mutta moninaisuuden kohtaamiseen on yksinkertaisia keinoja. Yksi merkittävä tapa huomioida moninaisuutta on kiinnittää huomiota sanojen ja sisältöjen kattavuuteen.

Yksi Sateenkaariperhetyön projektin kyselyn tuloksista oli se, että vaikka sateenkaariperheiden kokemukset perhepalveluista ovat aivan pääosin myönteisiä, useat perheet kokevat ajoittain voimakastakin syrjinnän pelkoa. Joskus pelko johtaa myös palveluiden käyttämättä jättämiseen. Sateenkaariperheiden palveluiden käyttöä tulisi lisätä. Tässä tehtävässä myös palveluiden tuottajilla on oma vastuunsa. Perhepalvelut tulisi tuottaa ja erityisesti tiedottaa siten, että myös sateenkaariperheet uskaltaisivat käyttää tarjolla olevia palveluita. Sateenkaariperheiden mainitseminen toiminnan esittelyssä kertoo jo hyvin paljon siitä, että sateenkaariperheiden olemassa olo tunnistetaan. Monesti sateenkaariperheet jäävät palveluissa kokonaan tunnistamatta sateenkaariperheiksi. Tällöin he eivät saa tukea erityistarpeissaan. Palveluiden käyttämättä jättäminen on erityisen ongelmallista erilaisissa tuki- ja kriisipalveluissa. Sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnin takia on erittäin tärkeää, että sateenkaariperheet uskaltaisivat käyttää perheneuvonnan tapaisten tukipalveluiden lisäksi myös esimerkiksi lastensuojelun ja päihdehuollon palveluita.

© Seta ry / Juha Jämsä

 

 

* * *

 

 

Seuraava artikkeli on lyhennelmä esitelmästä tapahtumassa "Parisuhde ja vanhemmuus kytköksissä" (11.5.2007)

Parisuhteen tukeminen sateenkaariperheessä

 

Sateenkaariperhetyön projektin päämääränä on kerätä tietoa sateenkaariperheiden moninaisuudesta ja perheissä elävien lasten ja vanhempien tarpeista ja arkielämän haasteista. Tämän tiedon pohjalta kehitetään koulutusmateriaaleja ja -tilaisuuksia perheiden ja lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille. Sateenkaariperheillä tarkoitetaan yleensä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vanhempien lapsiperheitä. Näitä ovat esimerkiksi mies- ja naisparien lapsiperheet ja transsukupuolisten lapsiperheet.

Sateenkaariperheiden arki ei eroa muiden lapsiperheiden arjesta. Ainoa erottava tekijä on perheiden juridisesta turvaton asema ja sosiaalisen ympäristön aiheuttamat lisähaasteet. Myös sateenkaariperheissä vanhemmuuden ja parisuhteen tukeminen on lasten hyvinvoinnin kannalta ensisijaisen tärkeää. Syksyllä kerätyn kyselyaineiston alustavien tietojen perusteella sateenkaariperheiden vanhemmat eivät ole kokeneet saaneensa tukea vanhemmuudelleen ja parisuhteelleen asioidessaan julkisissa hyvinvointipalveluissa vaikka muuten olivatkin pääpiirteissään tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Kyselyaineisto on kerätty yhdessä Helsingin yliopiston Kristiina-instituutin tutkijan Paula Kuosmasen kanssa.

Monen sateenkaariperheen vanhemman kokemuksen mukaan ammattilaiset eivät ole olleet halukkaita puhumaan vanhempien parisuhteesta eivätkä perheen dynamiikasta. Asia koetaan ehkä liian intiimiksi. Kuitenkin esimerkiksi naisparin parisuhdetta tulisi voida tukea perhepalveluissa samoin kuin muiden parien suhdetta.

Sateenkaariperheiden vanhemmuutta ja parisuhdetta tuettaessa olisi hyvä ottaa huomioon muutama perheiden kohtaama erityishaaste. Sen lisäksi, että perheet eivät ole saaneet julkisista palveluista aktiivista tukea vanhemmuuteensa, tuki sosiaalisesta lähipiiristä on joskus puutteellista. Ei ole epätavallista, että ainakin toisen puolison vanhemmat eivät ole osanneet ottaa lapsensa puolisoa ja lapsia mukaan elämäänsä. Myöskään ystävien tuki vanhemmuudelle ei aina ole itsestään selvää.

Kulttuuriset mallit eivät aseta erilaisten sateenkaariperheiden vanhemmille samanlaisia selkeärajaisia asemia kuin miehen ja naisen, isän ja äidin selkeät mallit. Tällaisten mallien puute antaa vanhemmille erinomaisen vapauden toteuttaa itselleen sopivia rooleja. Toisaalta näiden roolien sopiminen aivan alusta lähtien on myös haastavaa ja asettaa erityisiä vaatimuksia vanhemmille. Myös perheiden vanhempien juridisesti eriarvoiset asemat aiheuttavat joskus ristivetoa vanhempien kesken. Sosiaalinen vanhempi, jonka suhde lapseensa on täysin juridisen vanhemman käsissä, kokee usein turvattomuutta.

Erityisesti sateenkaariperheiden vanhempien parisuhteen kriisiytyessä ja/tai purkautuessa ongelmat korostuvat. Lainsäädäntö ei kykene turvaamaan lapsen suhdetta kaikkiin vanhempiinsa ja vanhempien vastuulle jää kriisitilanteesta huolimatta kyetä huolehtimaan lapsen parhaasta ilman lainsäädännön ja suurelta osin palvelujärjestelmän tukea. Tässä ongelmaksi muodostuu lisäksi vanhempien kyselyn mukaan kokema syrjintäpelko julkisia palveluita kohtaan. Sateenkaariperheiden vanhempia olisi syytä aktiivisesti kutsua perhe- ja parisuhdepalveluiden käyttäjiksi.

© Juha Jämsä / Seta ry

 

 

* * *

 

 

Harjoitustehtäviä perheneuvonnan ammattilaisille

 

1. Vastaanotolle saapuu nainen, joka kertoo, että hänellä on vaikeuksia sopia lapseen liittyvistä asioista perheen muiden vanhempien kanssa. Nainen asuu rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa. Heidän kotonaan asuu pääsääntöisesti 3-viotias poika, jonka vanhempia molemmat osapuolet ovat olleet lapsen syntymästä asti. Lapsi vierailee viikonloppuisin ja lomilla isiensä luona, jotka ovat miespari, joista toinen on lapsen juridinen isä ja toinen sosiaalinen isä. Viime aikoina vanhemmilla on ollut erimielisyyksiä lapsen asioista, tapaamisista, lapsen kasvatuksesta ja asumiskunnan vaihtamisesta. Keskusteluita vaikeuttaa se, että perheen vanhemmat ovat kirjoittaneet niin sanotun aiesopimuksen ennen lapsen syntymää, jossa on sovittu monista lapseen liittyvistä asioista. Tällä hetkellä vanhemmat vain eivät ole enää aivan samaa mieltä kuin ennen lapsen syntymää tietyistä asioista.

Miten lähdette purkamaan vyyhteä? Perheen muut vanhemmat ovat tarvittaessa suostuvaisia ottamaan osaa perheterapiaprosessiin.

 

2. Miesparin perheessä elää kolme lasta. Lapset ovat parin yhteisiä ja lapsille on myös yhteinen äiti etävanhempana. Perheellä on mennyt hyvin monta vuotta. He nauttivat ystäväpiirin ja sukulaisten suurta kunnioitusta. He ovat myös olleet aktiivisesti mukana edistämässä sateenkaariperheiden oikeuksia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Viime aikoina puolisoiden välit ovat kuitenkin kiristyneet. Keskustelu aiheesta kuin aiheesta ajautuu helposti kiistaan ja riitelyyn. Kitkaa aiheuttavat kotitöiden jakaminen kiireisessä arjessa, yhteisen ajan puute ja epäilyt rakkauden tunteen aitoudesta. Toinen puolisoista ei halua lähteä perheterapiaan, eikä puhua parisuhteen ongelmista kenenkään kanssa. Toinen puolisoista hakeutuu perheterapiaan vastaanotollesi, koska on huolissaan lasten hyvinvoinnista, koska lapset joutuvat usein kuuntelemaan pariskunnan kiistelyä. Tilanne tuntuu erityisen ahdistavalta kun toinen puolisoista ei haluaisi, että kumpikaan puhuisi ongelmista ulkopuoliselle. Kerran toinen oli suuttunut kun toinen oli puhunut heidän ongelmistaan yhteiselle ystävälle. Molemmat suvut ja ystävät jatkavat edelleen pariskunnan upeuden suitsuttamista, mutta sisältäpäin perhe ei enää näytäkään aivan yhtä auvoiselta.

Miten lähtisit selvittämään vyyhteä?

 

3. Naispari saapuu vastaanotolle. Heillä on ollut ongelmia toisen puolen suvun kanssa ja viime aikoina tilanne on alkanut hiertää myös puolisoiden välejä. Pariskunnalla on kolme lasta. Kaksi lapsista on toisen äidin synnyttämiä, yksi toisen. Toisen puolison vanhemmat ovat innoissaan biologisesta lapsenlapsestaan, mutta vieroksuvat toisen naisen synnyttämiä lapsia, jotka ovat syntymästään lähtien olleet kolmannen sisaruksen sosiaalisia sisaruksia. Kyseiset isovanhemmat ostavat lahjoja vain biologiselle lapsenlapselleen, eivätkä mielellään ota kylään luokseen muita lapsia kuin hänet. Kaksi lasta synnyttänyttä naista toisen vanhempien käytös raivostuttaa. Yhden lapsen synnyttänyttä lasta käytös myös raivostuttaa, mutta hän ei ole valmis vaatimaan vanhemmiltaan tasapuolista kohtelua lapsenlapsille, koska pelkää, että yhteys vanhempiin saattaa katketa. Tämä yhteys on melko uusi ilmiö. Välit menivät jo kerran aiemmin poikki kun tytär kertoi omasta lesboudestaan vanhemmilleen.

Miten lähtisit purkamaan vyyhteä?

 

4. Vastaanotolle saapuu nuori pariskunta. Käy ilmi, että pari on elänyt tähän asti naisparina ja heillä on kaksi lasta, jotka ovat saaneet alkunsa lapsettomuusklinikalla. Parisuhde on ollut onnellinen ja vanhemmuus on tuntunut hyvältä ja pääosin pulmattomalta. Nyt toinen aikuisista on kertonut puolisolleen olevansa transsukupuolinen ja haluavansa aloittaa tarvitsemansa sukupuolen korjausprosessin mahdollisimman pian. Hän ei ole koskaan tuntenut itseään naiseksi, vaikka on yrittänyt elää poikamaisen lesbon roolissa. Puolisolla on hyvin vahva lesboidentiteetti ja hänestä ajatus toisen sukupuolen korjauksesta tuntuu selittämättömällä tavalla pahalta. Molemmat tuntevat olevansa umpikujassa.

 




















 


Toimintaa
Tietoa
Ammattilaisille
Yhdistys
Yhteys



Sateenkaariperheet ry, Yrjönkatu 1 A 21, 00100 Helsinki, info@sateenkaariperheet.fi




Toteutus: Mediatoimisto Crazy Mama