Suomeksi PÅ svenska In English Tilaa uutiskirje

Äitiysneuvola on useille sateenkaariperheille ensimmäinen kosketus julkisiin perhepalveluihin. Monelle perheelle on ollut tärkeää tuntea saavansa tukea vanhemmuuden ensi metreillä. 

Perheen vanhemmat tuntevat olonsa hyväksi neuvolassa ja synnytyslaitoksella, jos he kokevat, että heidän perhemuotonsa synnyttää asiallista keskustelua. Asiasta vaikeneminen ei tuo turvallisuuden tunnetta. Keskustelu siitä, ketkä ovat lapsen tosiasialliset vanhemmat, helpottaa sekä henkilökunnan että perheen oloa.

 

Artikkelit tällä sivulla:

1. Sateenkaariperheet ovat monenlaisia lapsiperheitä >>>

2. Kuinka tukea sateenkaariperheitä perhevalmennuksessa >>>

 

Katso myös Lastenneuvola >>>

 

 

Tarkemmin sateenkaariperheiden kokemuksista äitiys- ja lastenneuvolassa:

Suomalaiset sateenkaariperheet -tutkimusraportti
Sateenkaariperheet ja hyvinvointi -oppikirja

  • Oppikirjassa kuullaan sateenkaariperheiden lasten ja vanhempien sekä eri alojen ammattilaisten tarinoita kohtaamisista. Lisäksi annetaan käytännön työkaluja erilaisten perheiden kohtaamiseen. Lukuihin sisällytetyt tehtävät auttavat pohtimaan omia työtapojaan ja työnsä lähtökohtia. Käsikirja on tarpeellista luettavaa kaikille perheiden parissa työskenteleville.

 

 

* * *

 

Julkaistu Terveydenhoitaja –lehdessä 6/2007

Sateenkaariperheet ovat monenlaisia lapsiperheitä

Sateenkaariperhe on käsite, joka on julkisessakin keskustelussa tullut jo melko tutuksi. Sillä tarkoitetaan monenlaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsiperheitä. Tällaisia perheitä ovat esimerkiksi nais- ja miesparien lapsiperheet. Sateenkaariperhe käsitteellä halutaan tuoda esille perheiden kirjoa.

Seksuaalivähemmistöillä viitataan esimerkiksi homo- ja biseksuaalisiin henkilöihin ja sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan esimerkiksi transsukupuolisia, transgendereitä ja transvestiitteja. Transsukupuoliset ihmiset kokevat monesti syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Ristiriita pyritään joskus ratkaisemaan sukupuolen korjausprosessilla. Transgenderit haluavat usein elää mieheyden ja naiseuden rajalla tai ulkopuolella. Transvestiitit ovat yleensä heteroseksuaalisia miehiä, jotka kokevat tarvetta eläytyä ajoittain naisen rooliin.

Sateenkaariperheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Yhdistävänä tekijänä on yleensä perheiden tarkka suunnittelu ja voimakas sitoutuminen lapsen elämässä mukana olemiseen. Sateenkaariperheet voivat olla muodoltaan ydinperheitä, joissa perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa ja yhteiset lapset. Näitä ovat esimerkiksi mies- ja naisparien perheet ja sellaiset heterosuhteen ympärille muodostuneet ydinperheet, joissa vähintään toinen puoliso on biseksuaalinen tai transihminen.

Sateenkaariperheet voivat olla myös erilaisia uusperheitä, joissa mies- tai naisparilla on lapsia jommankumman tai molempien puolisoiden edellisistä liitoista, yleensä heteroavioliitoista. Yksinhuoltajan perheet voivat olla myös sateenkaariperheitä, jos vanhempi kokee kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Lisäksi yhä lisääntyvässä määrin on perheitä, joissa useampi kuin kaksi vanhempaa perustaa perheen yhdessä. Yleisimmin näissä tilanteissa naispari hankkii lapsen yhdessä miesparin tai yksittäisen (homo)miehen kanssa. Joskus myös miespari ja yksittäinen nainen perustavat yhteisen lapsiperheen. Näissä perheissä asumisjärjestelyt vaihtelevat paljon. Yleisimmin lapsi kuitenkin asuu pääasiallisesti naisparin luona.

Suomessa on arvioitu olevan jo tällä hetkellä tuhansia sateenkaariperheitä. Seta ry:n Sateenkaariperhetyön projektin syksyllä 2006 keräämän kyselyaineiston (1) mukaan sateenkaariperheissä elävien lasten määrä on kiihtyvässä kasvussa. Kymmenen vuoden kuluttua lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset tulevat kohtaamaan sateenkaariperheet aivan uudenlaisissa mittasuhteissa. Seksuaalivähemmistöt ovat määrällisesti verrattavissa suomenruotsalaiseen vähemmistöön. On siis tärkeää, että ammattilaiset valmistautuvat kohtamaan myös sateenkaariperheissä elävien lasten erityistarpeet.

Keskinäisestä moninaisuudestaan huolimatta löytyy tekijöitä, jotka yhdistävät sateenkaariperheitä. Yksi tällainen tekijä on kulttuuristen mallien puuttuminen. Tämä antaa perheenjäsenille suuremman vapauden luoda omat toimintamallinsa ja esimerkiksi perheensisäisen työnjaon. Toisaalta tilanne saattaa aiheuttaa perheelle ylimääräistä painetta kun perhemalli pitää rakentaa melko pitkälle itse.

Toinen asia, joka yhdistää sateenkaariperheitä, on perheenjäsenten välisten ihmissuhteiden puutteellinen juridinen turva. Toisin kuin jo yleisesti oletetaan, mies- ja naisparien ydinperheissä ei ole mahdollista adoptoida puolison lasta, ei edes siinä tilanteessa, että lapsi on syntynyt hedelmöityshoitojen avustuksella. Tässäkin tilanteessa sosiaalinen vanhempi pysyy lapselle juridisesti ventovieraana. Käräjäoikeus saattaa hakemuksesta nimittää sosiaalisen vanhemman lapsen huoltajaksi, mutta lapsen huoltajuus ei tuo lapselle oikeutta tavata sosiaalista vanhempaansa, ei oikeutta saada häneltä elatusta tai oikeutta periä häntä. Pahimmassa tapauksessa lapsi joutuu eroon molemmista vanhemmistaan, jos lapsen biologinen vanhempi kuolee ennenaikaisesti.

Juridisten rakenteiden puute asettaa sateenkaariperheiden vanhempia keskenään erilaisiin asemiin varsinkin useamman vanhemman perheissä. Tähän perheet ovat pyrkineet vastaamaan sopimalla erilaisia keskinäisiä aiesopimuksia lapsen hoidosta ja esimerkiksi tapaamisoikeuksista. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan ole juridisesti sitovia. Perheenjäsenten juridisesti epäselvä tilanne kasvattaa myös perheenjäsenten välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Sateenkaariperheissä elävät tarvitsisivat erityisen paljon tukea perheen kriiseissä. Tämä on perheessä elävien lasten kiistaton etu. Ammattilaisten olisi kyettävä tukemaan myös sateenkaariperheitä vanhemmuudessa.

 

Terveydenhoitaja Sateenkaariperheiden tukena

Useimmat terveydenhoitajan tehtävissä toimivat työskentelevät perheiden kanssa ja monen terveydenhoitajan työn luonteeseen kuuluu erityisesti myös perheiden ja vanhemmuuden tukeminen. Selvimmin tämä näkyy äitiys-, lasten- ja perheneuvolatyötä tekevien työtehtävissä. Kouluissa ja päiväkodeissa työskentelevät terveydenhoitajat tekevät läheistä yhteistyötä lasten vanhempien ja huoltajien kanssa. Terveysasemien terveydenhoitajat kohtaavat lapsia perheineen.

Kaikissa hyvinvointipalveluissa ammattilaisten on syytä ylipäätään olla tietoinen perheiden moninaisuudesta ja moninaisuuden ammatillisesta kohtaamisesta. Tietoisuus moninaisuudesta mahdollistaa yksittäisen asiakkaan tai asiakasperheen kohtaamisen vailla ennakko-oletuksia. Asiakkaalle annetaan tilaa kertoa omin sanoin elämäntilanteestaan ja elämänkokonaisuudestaan. Oikeus omaan määrittelyyn annetaan käyttämällä avoimia kysymyksiä, jotka eivät sisällä oletuksia. Tämä on sitä helpompaa mitä tietoisempi ammattilainen on elämän moninaisuudesta.

Terveydenhoitotyössä on lapsiperheiden kohdalla jo käytännöllisistä syistä tarpeen kyetä tunnistamaan sekä lapsen tosiasialliset vanhemmat että juridiset huoltajat. Tosiasiallisten vanhempien tunnistaminen on tärkeää paitsi perheen kunnioittavan kohtelun näkökulmasta, myös lapsen perheidentiteetin loukkaamattomuuden vuoksi. Joissain yhteydessä ainoastaan lapsen juridiset huoltajat voivat tehdä lasta koskevia päätöksiä, ja joissain yhteyksissä päätökseen tarvitaan lapsen kaikki juridiset huoltajat. Lapsella voi nykyäänkin olla kaksi samaa sukupuolta olevaa juridista huoltajaa vaikka perheen sisäinen adoptio ei vielä ole mahdollista sateenkaariperheissä. Juridinen huoltajuus ja juridinen vanhemmuus ovat keskenään erilliset lainsäädännölliset instituutiot ja niihin liittyy erilaiset oikeudelliset velvollisuudet ja oikeudet. Kaikissa käytännöllisissä asioissa tosiasiallista vanhemmuutta on pidettävä juridista huoltajuutta ja vanhemmuutta merkittävämpänä perheen ja lapsen kannalta.

Kohdatessamme lapsia aikuisten seurassa teemme usein oletuksia lasten suhteista näihin aikuisiin. Jos lapsen seurassa on mies ja nainen, oletamme helposti heidän olevan hänen tosiasialliset ja juridiset vanhempansa ja juridiset huoltajansa. Puhumattakaan siitä, että kyseiset aikuiset voivat vallan hyvin olla kuulumatta lapsen perheeseen, nykymaailmassa on melko todennäköistä, että perheenjäseninäkään kaikki kolme oletusta eivät aina osu yhteen. Aikuiset saattavat todella olla lapsen tosiasiallisia vanhempia, mutta heidän juridisesta asemastaan ja tunnesuhteestaan lapseen meidän on mahdoton tehdä mitään päätelmiä. Moninaisuuden pitäminen ennakko-oletuksena auttaa meitä kohtaamaan perheen ja lapsen maailma sellaisena kuin se on.

Hoidettaessa lapsen fyysistä terveyttä, ei perheen merkitys korostu kovinkaan paljoa. Asiakkaan ollessa lapsi on kuitenkin tärkeä olla perillä tosiasiallisista vanhemmista, huoltajista ja yhteyshenkilöistä. Esimerkiksi kouluterveydenhuollossa korostuu myös toimiva ja luottamuksellinen suhde vanhempiin molemmin puolin. Lapsi asiakkaana on myös erityisen arvostuksen ja kunnioituksen arvoinen. Lapsen identiteetistä perhe muodostaa huomattavasti suuremman osan kuin aikuisen ihmisen identiteetistä. Lapsen perheidentiteettiä on hyvä tukea kaikin mahdollisin tavoin. Jos lapsen perhe jää tunnistamatta, jää lapsi tunnistamatta. Jos lapsen perhettä ei kunnioiteta, ei lasta kunnioiteta.

 

Kokemuksia äitiyshuollosta

Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla vanhemmat kokevat hyvin tärkeänä vanhemmuuteen saamansa tuen. Setan tekemän kyselyn mukaan sateenkaariperheetkin kokivat äitiyshuollon palvelut erityisen tärkeinä. Erityisen paljon perheet olivat iloinneet tuesta, jota olivat saaneet sateenkaariperheinä. Eräälle perheelle ammattilainen oli osannut suositella huoltajuuden hakemista molemmille vanhemmille. Monet olivat ilahtuneet kun ammattilainen oli kysellyt parisuhteesta lapsen syntymän jälkeen. Kuitenkin suurimmalla osalla vanhemmista kokemus oli ollut sellainen, että vaikka palvelu oli ollut täysin asiallista ja ystävällistä, eivät ammattilaiset olleet tukeneet perhettä kovinkaan aktiivisesti. Syynä tähän lienee tietty häveliäisyys. Ammattilaiset ovat kokeneet, että esimerkiksi naisparin parisuhde on heidän yksityisasiansa. Toisaalta sen ei pitäisi olla sen enempää yksityisasiaa äitiyshuollossa kuin muidenkaan perheiden parisuhde, jonka tukeminen koetaan tärkeänä.

Kesällä 2006 kerätyn alustavan kyselyaineiston (n=55) mukaan sateenkaariperheiden vanhempien kokemukset olivat pääpiirteissään myönteisiä äitiysneuvolassa 80 prosentilla vastaajista ja lastenneuvolassa jopa 92 prosentilla. Viidennekselle vastaajista oli käynyt ilmi, että neuvolan henkilökunta oli aiemminkin ollut tekemisissä sateenkaariperheiden kanssa. Aineistossa tosin painottui pääkaupunkiseutulaiset perheet. Oletettavaa on, että pienemmillä paikkakunnilla sateenkaariperheitä on kohdattu hiukan harvemmin. Joskus perheitä ei myöskään tunnisteta sateenkaariperheiksi, jos neuvolassa asioi vain synnyttävä nainen. Tämä on luultavasti yleisempää pienemmillä paikkakunnilla syrjintäpelon takia.

Pääasiassa myönteisistä kokemuksista huolimatta jotkin perheet olivat kohdanneet epäasiallista kohtelua neuvolan puolelta. Joskus perheet olivat kokeneet olevansa kuin sirkuksessa esimerkkinä, jota esiteltiin niin harjoittelijoille ja sijaisillekin perheeltä erikseen lupaa kysymättä. Jotkut olivat myös kuulleet asenteellisia kommentteja ja loukkaavia kyselyitä perheestään. Eräs vastaaja kuvaa kokemuksiaan näin:

”Valitettavasti henkilökunnalle olimme täysin outo juttu eivätkä ymmärtäneet lainkaan mistä oli kyse. Kommentit liikkuivat tasolla: "kumpi teistä leikkii sitten miestä kotona".”

Toinen vastaaja taas kirjoittaa:

”Terveydenhoitaja tuntui olevan jotenkin "keinoton" meidän kanssa. Yksin käydessäni hän oli paljon luontevampi. Loppuraskauden aikana lausuttu kommentti miehen mallin tärkeydestä oli mielestäni loukkaava ja asiaton, huomioiden että olimme tuoneet esille omien isiemme olevan mukana elämässämme.”

Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että neuvolan henkilökunta tunsi sateenkaariperheiden erityistarpeet heikosti. Monesti vanhemmat olivat itse joutuneet kouluttajan asemaan. Sateenkaariperheet toivovat neuvolan henkilökunnalta nykyistä avoimempaa ja realistisempaa suhtautumista perheisiinsä. Perheiden toiveena on yleensä tulla kohdelluksi perheinä muiden perheiden tavoin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sateenkaari-identiteetistä voisi ja tulisi puhua. Jotkut vastaajat toivoivat, että heidän perhemuotonsa otettaisiin neuvolassa aktiivisemmin esille ja keskusteltaisiin siihen liittyen esimerkiksi ympäristön asenteista tai sukulaisten suhtautumisesta.

Eräs vastaaja oli puolisonsa kanssa raskaan vauva-ajan uuvuttamana yrittänyt kysyä apua perheensä jaksamiseen neuvolasta, mutta koki, ettei neuvolassa uskallettu ”sekaantua” heidän perhe-elämäänsä, kun ei sateenkaariperheiden elämästä ”mitään tiedetty”. Vastaaja kertoi myös, ettei heidän parisuhteensa tai vanhemmuutensa ”vointia” ollut koskaan otettu neuvolassa puheeksi.

Muita heikkouksia neuvolatyössä oli vastaajien mukaan synnytysvalmennus, joka oli hyvin ydinperhekeskeistä ja sukupuolirooleja lujittavaa. Henkilökunnan vaihtuvuus häiritsi myös sateenkaariperheitä. . Sateenkaariperheille tilanne on erityisen raskas, sillä perhesuhteiden selvittäminen kerta toisensa jälkeen aina uudelle työntekijälle on työlästä ja vie aikaa muiden asioiden käsittelemiseltä. Myös jaettavan materiaalin ydinperhekeskeisyys häiritsi sateenkaariperheitä.

Perhevalmennuksesta ei kyselyssä kyselty erikseen. Perhevalmennus on uusi ja kehittyvä toimintamuoto. Perhevalmennus on yhä tärkeämpää yhteiskunnassa, jossa vanhemmuus on yhä yksityisempi ja ainutlaatuisempi kokemus. Myös sateenkaariperheille ja perheissä eläville lapsille olisi hyvin tärkeää saada tukea perhe-elämän alkumetreillä. Näissä perheissä suvun tuki on usein vielä puutteellisempaa kuin valtaväestöllä. Lapsiperheellisyys on edelleen myös hiukan outoa lesbo- ja homoyhteisön sisällä, joten kaikissa tilanteissa ystävätkään eivät pysty yhtä lailla olemaan vanhemmuuden tukena.

 

Mistä perheet saavat tukea

Tällä hetkellä sateenkaariperheet ovat hakeutuneet aika paljon vertaistukitoimintoihin internetissä ja eri kaupunkien tilaisuuksissa. Vertaistuen tarve on erityisen suurta monien juridisten ja viranomaistahoihin liittyvien ongelmien selvittelyssä. Samalla perheet tukevat myös toistensa vanhemmuutta. Setan jäsenjärjestö Sateenkaariperheet ry. järjestää suuren osan tästä vertaistoiminnasta. Mikään yhdistys ei kuitenkaan kykene korvaamaan yhteiskunnan hyvinvointipalveluja. Yhdistyksellä ei voi mitenkään olla vastaavaa tavoittavuutta kuin kunnallisilla palveluilla. Tässäkin olisi siis pyrittävä siihen, että sateenkaariperheet saisivat laadukasta tukipalvelua julkiselta sektorilta.

Yksi Sateenkaariperhetyön projektin kyselyn tuloksista oli se, että vaikka sateenkaariperheiden kokemukset perhepalveluista ovat aivan pääosin myönteisiä, useat perheet kokevat ajoittain voimakastakin syrjinnän pelkoa. Joskus pelko johtaa myös palveluiden käyttämättä jättämiseen. Sateenkaariperheiden palveluiden käyttöä tulisi lisätä. Tässä tehtävässä myös palveluiden tuottajilla on oma vastuunsa. Perhepalvelut tulisi tuottaa ja erityisesti tiedottaa siten, että myös sateenkaariperheet uskaltaisivat käyttää tarjolla olevia palveluita. Sateenkaariperheiden mainitseminen toiminnan esittelyssä kertoo jo hyvin paljon siitä, että sateenkaariperheiden olemassa olo tunnistetaan. Monesti sateenkaariperheet jäävät palveluissa kokonaan tunnistamatta sateenkaariperheiksi. Tällöin he eivät saa tukea erityistarpeissaan. Palveluiden käyttämättä jättäminen on erityisen ongelmallista erilaisissa tuki- ja kriisipalveluissa. Sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnin takia on erittäin tärkeää, että sateenkaariperheet uskaltaisivat käyttää perhevalmennuksen tapaisten tukipalveluiden lisäksi myös esimerkiksi lastensuojelun ja päihdehuollon palveluita.

 

 

* * *

 

 

Seuraava artikkeli on kirjoitettu Helsingin kaupungin terveysviraston Lapaset-hankkeen koulutuskansioon perhevalmennuksen kehittämistyötä varten:

Kuinka tukea perheitä perhevalmennuksessa

Sateenkaariperhe on käsite, joka on julkisessakin keskustelussa tullut jo melko tutuksi. Sillä tarkoitetaan monenlaisia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsiperheitä. Tällaisia perheitä ovat esimerkiksi nais- ja miesparien lapsiperheet. Sateenkaariperhe käsitteellä halutaan tuoda esille perheiden kirjoa. Seksuaalivähemmistöillä viitataan esimerkiksi homo- ja biseksuaalisiin henkilöihin ja sukupuolivähemmistöillä tarkoitetaan esimerkiksi transsukupuolisia, transgendereitä ja transvestiitteja.

Sateenkaariperheet ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Yhdistävänä tekijänä on yleensä perheiden tarkka suunnittelu ja voimakas sitoutuminen lapsen elämässä mukana olemiseen. Sateenkaariperheet voivat olla muodoltaan ydinperheitä, joissa perheeseen kuuluu kaksi vanhempaa ja yhteiset lapset. Näitä ovat esimerkiksi mies- ja naisparien perheet ja sellaiset heterosuhteen ympärille muodostuneet ydinperheet, joissa vähintään toinen puoliso on biseksuaalinen tai transihminen.

Sateenkaariperheet voivat olla myös erilaisia uusperheitä, joissa mies- tai naisparilla on lapsia jommankumman tai molempien puolisoiden edellisistä liitoista, yleensä heteroavioliitoista. Yksinhuoltajan perheet voivat olla myös sateenkaariperheitä, jos vanhempi kokee kuuluvansa sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön. Lisäksi yhä lisääntyvässä määrin on perheitä, joissa useampi kuin kaksi vanhempaa perustaa perheen yhdessä. Yleisimmin näissä tilanteissa naispari hankkii lapsen yhdessä miesparin tai yksittäisen (homo)miehen kanssa. Joskus myös miespari ja yksittäinen nainen perustavat yhteisen lapsiperheen. Näissä perheissä asumisjärjestelyt vaihtelevat paljon. Yleisimmin lapsi kuitenkin asuu pääasiallisesti naisparin luona.

Suomessa on arvioitu olevan jo tällä hetkellä tuhansia sateenkaariperheitä. Seta ry:n Sateenkaariperhetyön projektin syksyllä 2006 keräämän kyselyaineiston mukaan sateenkaariperheissä elävien lasten määrä on kiihtyvässä kasvussa. Kymmenen vuoden kuluttua lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset tulevat kohtaamaan sateenkaariperheet aivan uudenlaisissa mittasuhteissa. Seksuaalivähemmistöt ovat määrällisesti verrattavissa suomenruotsalaiseen vähemmistöön. On siis tärkeää, että ammattilaiset valmistautuvat kohtamaan myös sateenkaariperheissä elävien lasten erityistarpeet.

Keskinäisestä moninaisuudestaan huolimatta löytyy tekijöitä, jotka yhdistävät sateenkaariperheitä. Yksi tällainen tekijä on kulttuuristen mallien puuttuminen. Tämä antaa perheenjäsenille suuremman vapauden luoda omat toimintamallinsa ja esimerkiksi perheensisäisen työnjaon. Toisaalta tilanne saattaa aiheuttaa perheelle ylimääräistä painetta kun perhemalli pitää rakentaa melko pitkälle itse.

Toinen asia, joka yhdistää sateenkaariperheitä, on perheenjäsenten välisten ihmissuhteiden puutteellinen juridinen turva. Toisin kuin jo yleisesti oletetaan, mies- ja naisparien ydinperheissä ei ole mahdollista adoptoida puolison lasta, ei edes siinä tilanteessa, että lapsi on syntynyt hedelmöityshoitojen avustuksella. Tässäkin tilanteessa sosiaalinen vanhempi pysyy lapselle juridisesti ventovieraana. Käräjäoikeus saattaa hakemuksesta nimittää sosiaalisen vanhemman lapsen huoltajaksi, mutta lapsen huoltajuus ei tuo lapselle oikeutta tavata sosiaalista vanhempaansa, ei oikeutta saada häneltä elatusta tai oikeutta periä häntä. Pahimmassa tapauksessa lapsi joutuu eroon molemmista vanhemmistaan, jos lapsen biologinen vanhempi kuolee ennenaikaisesti.

Juridisten rakenteiden puute asettaa sateenkaariperheiden vanhempia keskenään erilaisiin asemiin varsinkin useamman vanhemman perheissä. Tähän perheet ovat pyrkineet vastaamaan sopimalla erilaisia keskinäisiä sopimuksia lapsen hoidosta ja esimerkiksi tapaamisoikeuksista. Nämä sopimukset eivät kuitenkaan ole juridisesti sitovia. Perheenjäsenten juridisesti epäselvä tilanne kasvattaa myös perheenjäsenten välisten ristiriitojen todennäköisyyttä. Sateenkaariperheissä elävät tarvitsisivat erityisen paljon tukea perheen kriiseissä. Tämä on perheessä elävien lasten kiistaton etu. Ammattilaisten olisi kyettävä tukemaan myös sateenkaariperheitä vanhemmuudessa.

Varsinkin ensimmäisen lapsen kohdalla vanhemmat kokevat hyvin tärkeänä vanhemmuuteen saamansa tuen. Setan tekemän kyselyn mukaan sateenkaariperheetkin kokivat äitiyshuollon palvelut erityisen tärkeinä. Erityisen paljon perheet olivat iloinneet tuesta, jota olivat saaneet sateenkaariperheinä. Eräälle perheelle ammattilainen oli osannut suositella huoltajuuden hakemista molemmille vanhemmille. Monet olivat ilahtuneet kun ammattilainen oli kysellyt parisuhteesta lapsen syntymän jälkeen. Kuitenkin suurimmalla osalla vanhemmista kokemus oli ollut sellainen, että vaikka palvelu oli ollut täysin asiallista ja ystävällistä, eivät ammattilaiset olleet tukeneet perhettä kovinkaan aktiivisesti. Syynä tähän lienee tietty häveliäisyys. Ammattilaiset ovat kokeneet, että esimerkiksi naisparin parisuhde on heidän yksityisasiansa. Toisaalta sen ei pitäisi olla sen enempää yksityisasiaa äitiyshuollossa kuin muidenkaan perheiden parisuhde, jonka tukeminen koetaan tärkeänä.

Sateenkaariperheiden kokemukset synnytysvalmennuksesta olivat pääasiassa hiukan epätyydyttäviä. Monet olivat kokeneet itsensä ulkopuolisiksi, koska valmentajat olivat käyttäneet niin kovin sukupuolitettua ja parisuhdenormatiivista kieltä. Synnytysvalmennukseen toivottiin enemmän lähestymistapaa, joka huomioisi, etteivät kaikki synnyttäjät ole parisuhteessa. Ja jos ovat, eivät välttämättä miehen kanssa. Joissakin perheissä lasta odottavia vanhempia on myös useampia kuin kaksi. Ehdotuksinaan vastaajat toivoivat, että valmentajat voisivat käyttää enemmän esimerkiksi sanoja vanhemmat ja puolisot isien, äitien, vaimojen ja miesten sijaan. Monella synnyttäjällä on myös ystävä tukihenkilönä. Ilahduttavaa on, että joillakin perheillä oli myös hyvin positiivisia kokemuksia synnytysvalmennuksesta.

Perhevalmennuksesta ei kyselyssä kyselty erikseen. Perhevalmennus on uusi ja kehittyvä toimintamuoto. Perhevalmennus on yhä tärkeämpää yhteiskunnassa, jossa vanhemmuus on yhä yksityisempi ja ainutlaatuisempi kokemus. Myös sateenkaariperheille ja perheissä eläville lapsille olisi hyvin tärkeää saada tukea perhe-elämän alkumetreillä. Näissä perheissä suvun tuki on usein vielä puutteellisempaa kuin valtaväestöllä. Lapsiperheellisyys on edelleen myös hiukan outoa lesbo- ja homoyhteisön sisällä, joten kaikissa tilanteissa ystävätkään eivät pysty yhtä lailla olemaan vanhemmuuden tukena.

Tällä hetkellä sateenkaariperheet ovat hakeutuneet aika paljon vertaistukitoimintoihin internetissä ja eri kaupunkien tilaisuuksissa. Vertaistuen tarve on erityisen suurta monien juridisten ja viranomaistahoihin liittyvien ongelmien selvittelyssä. Samalla perheet tukevat myös toistensa vanhemmuutta. Setan jäsenjärjestö Sateenkaariperheet ry. järjestää suuren osan tästä vertaistoiminnasta. Mikään yhdistys ei kuitenkaan kykene korvaamaan yhteiskunnan hyvinvointipalveluja. Yhdistyksellä ei voi mitenkään olla vastaavaa tavoittavuutta kuin kunnallisilla palveluilla. Tässäkin olisi siis pyrittävä siihen, että sateenkaariperheet saisivat laadukasta tukipalvelua julkiselta sektorilta.

Sateenkaariperheiden palveluita ei ole tarkoituksenmukaista pyrkiä järjestämään erillisinä. Toisin sanoen olisi pyrittävä siihen suuntaan, että sekä synnytys- että perhevalmennus ottaisivat huomioon perheiden ja synnyttäjien koko kirjon. Tämä saattaa olla valmentajille aluksi haasteellista, mutta moninaisuuden kohtaamiseen on yksinkertaisia keinoja. Tilaisuuksia voidaan myös vetää kullakin kerralla mukana olevien osallistujien mukaan. Yksi merkittävä tapa huomioida moninaisuutta on kiinnittää huomiota sanojen ja sisältöjen kattavuuteen. Tilaisuuksissa voidaan puhua myös useamman perhemallin erityishaasteista. Tämä ei ole kenellekään turhauttavaa kun huomataan, että kaikki teemat koskevat kaikkia perheitä, mutta eri tavoin. Yksi keskeinen perhevalmennuksen tavoite on miesten osallistaminen. Vastaavasti voidaan puhua esimerkiksi sosiaalisen äidin osallistamisesta. Ilmiöissä on vastaavuuksia, mutta myös erovaisuuksia. Yhteinen keskustelu asiasta on hedelmällistä. Valmentajan ei myöskään tarvitse tietää kaikkea. Hänellä tulisi olla valmiuksia ruokkia keskustelua ja kannustaa vanhempia löytämään omia vahvuuksiaan ja poimimaan toisten perheiden toimintatavoista parhaita paloja. Perhemuotojen moninaisuus on siis rikkaus perhevalmennuksessa, jos se älytään käyttää hyödyksi.

Yksi Sateenkaariperhetyön projektin kyselyn tuloksista oli se, että vaikka sateenkaariperheiden kokemukset perhepalveluista ovat aivan pääosin myönteisiä, useat perheet kokevat ajoittain voimakastakin syrjinnän pelkoa. Joskus pelko johtaa myös palveluiden käyttämättä jättämiseen. Sateenkaariperheiden palveluiden käyttöä tulisi lisätä. Tässä tehtävässä myös palveluiden tuottajilla on oma vastuunsa. Perhepalvelut tulisi tuottaa ja erityisesti tiedottaa siten, että myös sateenkaariperheet uskaltaisivat käyttää tarjolla olevia palveluita. Sateenkaariperheiden mainitseminen toiminnan esittelyssä kertoo jo hyvin paljon siitä, että sateenkaariperheiden olemassa olo tunnistetaan. Monesti sateenkaariperheet jäävät palveluissa kokonaan tunnistamatta sateenkaariperheiksi. Tällöin he eivät saa tukea erityistarpeissaan. Palveluiden käyttämättä jättäminen on erityisen ongelmallista erilaisissa tuki- ja kriisipalveluissa. Sateenkaariperheiden lasten hyvinvoinnin takia on erittäin tärkeää, että sateenkaariperheet uskaltaisivat käyttää perhevalmennuksen tapaisten tukipalveluiden lisäksi myös esimerkiksi lastensuojelun ja päihdehuollon palveluita.

 




















 


Toimintaa
Tietoa
Ammattilaisille
Yhdistys
Yhteys



Sateenkaariperheet ry, Yrjönkatu 1 A 21, 00100 Helsinki, info@sateenkaariperheet.fi




Toteutus: Mediatoimisto Crazy Mama