Suomeksi PÅ svenska In English Tilaa uutiskirje

Sateenkaariperheillä tarkoitetaan lapsiperheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Erilaisten sateenkaariperheiden kirjo on laaja, ja perhetilanteet ovat keskenään hyvin erilaisia.

Jokaisella perhemuodolla on omat haasteensa ja omat vahvuutensa, mutta tutkimusten mukaan esimerkiksi kahden äidin perheessä elävät lapset voivat keskimäärin yhtä hyvin ja yhtä huonosti kuin äidin ja isän perheessä elävät lapset. Myös vanhemmuuden pulmat ja ilot ovat sateenkaariperheissä pitkälti samanlaisia kuin muissakin perheissä. Kulttuurinen hetero-oletus, perheeseen ja sukupuoleen liittyvät normit ja yleinen asenneilmapiiri vaikuttavat kuitenkin perheen kohtaamisiin, ja lainsäädännön puutteet monimutkaistavat arkea.

Joskus sateenkaariperheen lähisukulaisilla, tuttavilla tai viranomaisilla on vaikeuksia tunnistaa ja hyväksyä perhettä sellaisena kuin se on. Kysymys voi olla ajattelemattomuudesta, tiedon puutteesta tai siitä, että uuden asian tai sen herättämien tunteiden käsitteleminen on vielä kesken. Läheisetkin – isovanhemmat, muut sukulaiset ja perheen ystävät – voivat tarvita ulkopuolista apua omassa prosessissaan ennen kuin pystyvät olemaan tukena sateenkaariperheen lapsille ja aikuisille.

Lapsi hahmottaa sekä itseään että maailmaa pitkälti oman perheensä kautta. Jokaiselle lapselle on tärkeää saada puhua avoimesti perheestään ja kokea, että koko perhe tulee kohdatuksi ja oikein kohdelluksi. Lähisukulaisilla ja vanhempien ystävillä on tässä keskeinen rooli.

Tämä opas on kirjoitettu avuksi sateenkaariperheiden sekä perheenlisäystä suunnittelevien seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvien aikuisten läheisille. Juuri sinä voit osaltasi vaikuttaa siihen, että tuntemasi sateenkaariperheen lapsi tuntee perheensä – ja näin ollen itsensä – nähdyksi ja hyväksytyksi.

 

 

SATEENKAARIPERHEEN ALKUTAIVAL

Sateenkaariperheitä perustetaan monella eri tavalla. Lapset voivat saada alkunsa lapsettomuusklinikalla tai kotioloissa, lapsia on saattanut syntyä aikuisten aiempiin suhteisiin, tai lapsi on voitu adoptoida yksinhuoltajaäidin perheeseen, ja nyt äiti on löytänyt rinnalleen naispuolisen kumppanin. Perhe voi myös muuttua sateenkaariperheeksi joko eron kautta tai ilman erokriisiä, jos esimerkiksi toinen vanhemmista lähtee sukupuolen korjausprosessiin.

Suuri  osa sateenkaariperheistä on lähes näkymättömiä niin lainsäädännössä, tilastoissa kuin esimerkiksi lastenkulttuurissakin. Osa sateenkaariperheistä on muodoltaan epätyypillisiä, koska seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten perhe-elämää ohjaavia kulttuurisia tapoja ja kirjoittamattomia sääntöjä on hyvin vähän. Perhe saatetaan esimerkiksi perustaa yhdessä parhaan ystävän kanssa, tai lapsella voi olla alusta asti suunnitellusti useampia kuin kaksi vanhempaa.

Osa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä toivoo voivansa tulla vanhemmaksi samaan tapaan kuin suurin osa muistakin ihmisistä: he haluavat jakaa vanhemmuuden rakastettunsa kanssa kahdestaan. Sateenkaariydinperheen lapsi voi saada alkunsa esimerkiksi lapsettomuusklinikalla luovutussiittiöiden avulla. Lapsettomuusklinikat palvelevat niin naispareja kuin niitäkin pariskuntia, joissa mies on läpikäynyt sukupuolen korjausprosessin eli on taustaltaan transsukupuolinen, eikä tämän takia tuota siittiöitä.

Osa haluaa jakaa vanhemmuutta useamman ihmisen kanssa: sinkkunainen miesparin kanssa, mies naisparin kanssa tai vaikkapa miespari ja naispari yhdessä. Aina perhe ei rakennu ollenkaan perinteisen rakkaus- tai seksisuhteen varaan, vaan perhe voidaan perustaa myös ystävysten kesken – joko kahdestaan tai vaikka muutaman läheisen ystävän kanssa. Aikuisten välisestä suhteesta voidaan näissä tilanteissa puhua vaikkapa vanhemmuuskumppanuutena.

Toisaalta myös polyamorisissa suhteissa eli monisuhteissa elävät ihmiset voivat perustaa perheen, jolloin lapsi saattaa syntyä vaikkapa kolmen toisiaan rakastavan ja yhteiseen elämään sitoutuneen ihmisen perheeseen.

Kuten valtakulttuurinkin sisällä, myös sateenkaariperheissä on ihmisiä, joille luontevin perhe-elämän muoto on valittu yksinhuoltajuus. Suurin osa tarkoituksella perustetuista yksinhuoltajaperheistä on naisten perheitä. Lapsi on voinut saada alkunsa klinikalla tai kotioloissa, tai hänet on voitu adoptoida ulkomailta.

Sateenkaariperheitä syntyy tietenkin myös erojen seurauksena. Osa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä tiedostaa identiteettinsä ja tarpeensa tai kertoo niistä läheisilleen – ”tulee kaapista” – vasta aikuisiällä. Heteroperheen äiti voi rakastua naiseen tai isä mieheen, ja lapsilla saattaa eron jälkeen olla vaikkapa yhdessä kodissa isä ja bonusäiti ja toisessa äiti ja bonusäiti.

Uusperhetilanteessa perheenjäsenten tuen tarpeet ovat hyvin erilaisia kuin tilanteessa, jossa lapsi syntyy sateenkaariperheeseen. Erokriisiin liittyvien yleisten haasteiden lisäksi joudutaan käsittelemään uutista vanhemman (ja puolison) seksuaalisesta suuntautumisesta. Jos kysymys on pitkään varjellusta salaisuudesta, heteropuoliso voi tuntea itsensä petetyksi tai harhautetuksi. Myös perheen läheiset saattavat hämmentyä tai olla epäuskoisia. Seksuaalista suuntautumista kuvaavat sanat eivät kuitenkaan aina tee oikeutta todellisuudelle: monet ihmiset ovat enemmän tai vähemmän biseksuaaleja ja osalla suuntautuminen muuttuu, tarkentuu tai kehittyy elämän varrella. Rehellisyyttä on syytä arvostaa.

Myös transsukupuolisella ihmisellä saattaa olla lapsia ajalta ennen sukupuolen korjausprosessia. Sukupuolenkorjaus on vuosia kestävä, hidas, raskas, koko perhettä tavalla tai toisella koskettava ja parisuhdetta kuormittava prosessi. Transkokemuksen esille tuominen pakottaa puolison tarkastelemaan omaa seksuaalista suuntautumistaan. Transsukupuolisen ihmisen juridisen sukupuolen mukana muuttuu myös parisuhdestatus ja perheidentiteetti: heteroparista tulee naispari tai miespari – ja perheestä sateenkaariperhe – tai toisinpäin, eli sateenkaariperhe muuttuu ulkoisesti normien mukaiseksi heteroperheeksi.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat aikuiset voivat muiden tavoin toimia myös tuki- ja sijaisvanhempina.

Sinun tukeasi saatetaan kaivata jo perheenlisäyksen suunnitteluvaiheessa. Vanhemmuudesta haaveileva kaipaa kuuntelevaa läheistä, joka uskoo vauvakuumeen todeksi ja rohkaisee miettimään, millaiset ratkaisut tuntuvat hyviltä, oikeilta ja omilta riippumatta siitä, miten paljon ne kenties poikkeavat vallitsevista normeista ja oletuksista. Vauvakuumeinen ei kaipaa skeptistä lannistajaa tai päsmäröivää neuvonantajaa. Kysy ja kuuntele, älä oleta.

 

SATEENKAARIVAARIKSI TAI SATEENKAARIMUMMOKSI

Osa lesbojen, homojen ja transsukupuolisten ihmisten vanhemmista on tehnyt surutyötä oman lapsensa lapsettomuudesta – ja ehkä siis siitäkin, ettei itse tulisi koskaan isovanhemmaksi – siinä vaiheessa, kun on käsitellyt ja hyväksynyt tiedon lapsensa seksuaalisesta suuntautumisesta tai transkokemuksesta. Saman lapsen perheuutinen saattaa tulla suurena yllätyksenä ja muuttaa maailmankuvaa.

Monille on uutta ja outoa, että myös samaa sukupuolta olevat rakastavaiset, yksin elävät homot ja lesbot ja sukupuolen korjausprosessin läpikäyneet ihmiset saavat lapsia ja perustavat perheitä. Ajatus vaatii ehkä sulattelua. Vielä enemmän miettimistä ajatuksen hyväksyminen saattaa edellyttää, kun kysymys on omasta aikuistuneesta lapsesta.

Uutinen perheenlisäyksestä herättää monenlaisia kysymyksiä. Miten se on edes mahdollista? Onko kyse adoptiosta? Kuka on lapsen isä/äiti? Kuka synnyttää? Mistä siittiöt tulevat? Mikä on lapseni puolison rooli? Kysymykset ovat sallittuja, mutta kaikkiin et välttämättä tule saamaan vastausta. Osa perheistä haluaa pitää omana tietonaan joitain yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, onko lapsi saanut alkunsa lapsettomuusklinikalla vai kotioloissa.

Isovanhemmuuden toteutuminen ei riipu biologiasta tai juridiikasta. Tulevan isovanhemman voi silti olla vaikea luottaa, että hänelle on todella tulossa paikka syntyvän lapsen elämässä, jos hän ei ole tulokkaalle biologista sukua. Epävarmuuden tunne on ymmärrettävä ja siitä voi puhua ääneen. Tällainen epäilys voi kuitenkin tuntua tulevasta ei-biologisesta vanhemmasta ikävältä ja loukkaavalta. Isovanhemmuuteen liittyviä tuntoja kannattaakin ehkä pohtia myös muiden kuin oman lapsen kanssa.

Monet lapset niin valtakulttuurin sisällä kuin sateenkaariperheissäkin saavat tänä päivänä alkunsa lahjoitussoluilla, ja myös kaikki adoptioperheet voivat kertoa, ettei sen paremmin vanhemmuus kuin isovanhemmuuskaan synny geeneistä. Oleellisia ovat kohtaamiset ja kiintymyksen tunteet todellisissa arjen tilanteissa. Sateenkaariperheen lapset ovat valmiita ottamaan isovanhempansa omikseen riippumatta siitä, kantavatko näiden geenejä vai eivät.

Kun perheeseen kuuluu useampia kuin kaksi aikuista – esimerkiksi muita vanhemmuuskumppaneita tai siemenen luovuttaja tai synnyttäjä, tai useampia rakastettuja – voi näihin perinteisestä ydinperhenäkökulmasta ylimääräisiltä vaikuttaviin ihmisiin olla vaikea suhtautua. Oman lapsen puoliso tuntuu ehkä jo tutulta, mutta pitääkö nyt tutustua taas uusiin ihmisiin? Kuten vanhemmatkin, löytävät isovanhemmat roolinsa ja paikkansa vähitellen kun lapsi on syntynyt ja kun perhedynamiikka alkanut muodostua. Siihen asti tärkeintä on opetella näkemään tuleva perhe perheenä – kaikkine perheenjäsenineen.

Joskus isovanhemmat kertovat muulle suvulle ja ystävilleen vuolaasti ja lämmöllä heterolastensa lapsista, mutta sateenkaariperheen lapsi jätetään mainitsematta. Tällainen valikoiminen viestittää sateenkaariperheen vanhemmalle, että hänen lapsensa ei ole yhtä toivottu tai arvokas kuin sisaruksen lapsi – ja lapsenlapselle siitä, että serkut ovat enemmän osa perhettä ja sukua kuin hän itse.

Välillä kuulee kerrottavan sukulaisista, jotka kohtelevat samassa sateenkaariperheessä kasvavia sisaruksia eri tavoin, koska yhden kanssa ollaan biologista sukua ja toisen kanssa ei. Biologisen lapsenlapsen suvulle ominaisia piirteitä ihmetellään ja ihastellaan ja häneen halutaan tutustua aktiivisesti, mutta ei-biologiseen lapsenlapseen pidetään enemmän etäisyyttä. Joskus tällainen erotteleva kohtelu on tiedostamatonta, mutta se tuntuu joka tapauksessa loukkaavalta sekä sivummalle jäävästä sisaruksesta että koko perheestä.

 

SATEENKAARIPERHEEN LÄHEISEKSI

Sateenkaariperheessä lasta odottava toivoo lähipiiriltään yleensä samanlaisia reaktioita ja samanlaista tukea kuin kuka tahansa lasta odottava perhemuodosta riippumatta. Hän ei ehkä malta juuri muusta puhuakaan kuin tulevasta lapsesta, ja kertoo odotukseen liittyvistä asioista ja tulevaisuuden suunnitelmista mielellään kysyttäessä ja välillä kysymättäkin. Toisaalta sateenkaariperhettä perustavaa ihmistä saattaa jännittää tai pelottaa asian puheeksi ottaminen läheisten kanssa. Kyseessä on jälleen kerran yksi kaapista tuleminen – yksi uusi tilanne, jossa voi kohdata torjuvan tai hämmentyneen reaktion.

Jotkut perheiden tekemät ratkaisut ja järjestelyt voivat läheisten näkökulmasta vaikuttaa yllättäviltä tai hämmentäviltä. Miksi lapsen asuminen jaetaan jo pienestä pitäen kahden kodin välille? Miten lapsi voi muuttaa jo vauvana pois synnyttäjänsä luota isien kotiin? Onko järkevää ryhtyä ehdoin tahdoin vanhemmaksi yksin, ilman parisuhdetta? Mitä kolmen vanhemman läsnäolo lapsen arjessa käytännössä merkitsee? Mikseivät äidit kerro sukusolujen luovuttajan nimeä ystävilleen ja läheisilleen?

Silloinkin kun valinnat hämmentävät läheisiä, kannattaa muistaa, että vanhemmiksi ryhtyvät ihmiset ovat useimmiten miettineet ja harkinneet asiat läpi todella perusteellisesti ja moneen kertaan. Yleensä sateenkaariperheetkin tekevät ratkaisunsa ennen kaikkea ajatellen tulevaa lastaan ja sitä, mikä olisi kaikkien osapuolten kannalta paras tapa toimia.

Sateenkaariperhettä perustettaessa joudutaan miettimään monia sellaisia kysymyksiä, jotka heteroperheissä ratkeavat huomaamatta. Kun perhemuoto vastaa kulttuurisia oletuksia ja normeja, tällaisia teemoja ei ole yleensä tarpeen tai pakko erikseen pohtia:

  • Haluanko lapselle ensisijaisesti ydinperheen vai molempia sukupuolia olevia vanhempia?
    • Jos lapselle halutaan sekä isä että äiti, tarkoittaa se samaa sukupuolta olevien parien kohdalla yleensä myös sitä, että lapsella on useampia kuin kaksi vanhempaa ja usein myös useampia kuin yksi koti.
  • Haluanko jakaa vanhemmuutta kenenkään kanssa, jos minulla ei ole parisuhdetta?
    • Perheen ei aina tarvitse rakentua kahden aikuisen välisen rakkaus- ja seksisuhteen ympärille. Yhä useammat sinkut päättävät perustaa perheen hyvän ystävän kanssa. Mikä painaa vaakakupissa eniten: selkeys ja yksinkertaisuus, oma biologinen kello, itsenäisyys, yksinäisyyden pelko, kysymys jaksamisesta, jakamisen ilo, vallitseva parisuhdeoletus? 
  • Haluanko kasvattaa lapsen pienestä pitäen tuntemaan koko biologisen alkuperänsä?
    • Klinikalla luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saanut lapsi saa tietää luovuttajan henkilöllisyyden 18 vuotta täyttäessään. Jotkut perheet pitävät tätä liian myöhäisenä ajankohtana ja etsivät siksi luovuttajan tuttavapiiristään. Tutullakaan luovuttajalla ei silti ole perheessä välttämättä isän roolia, vaan luovuttaja voi olla mitä tahansa muutakin nimen ja valokuvan yhdistelmästä pari kertaa vuodessa kyläilevään tuttavaan ja hyvinkin läheiseen setään tai kummisetään.

Myös lapsi itse vaikuttaa kasvaessaan perheen ratkaisuihin ja hänellä on sanansa sanottavana. Lapsi voi esimerkiksi mieltää tuntemansa sukusolujen luovuttajan paljon enemmän tai vähemmän isäksi kuin mitä perhe on alun perin ajatellut.

On iso luottamuksen osoitus, kun sateenkaariperhettä perustava osoittaa halua keskustella tämäntyyppisistä teemoista läheisensä kanssa. Näiden kysymysten äärellä kaivataan ennen kaikkea sitä, että asioista voi puhua avoimesti, että läheisiltä ei tarvitse salata tehtyjä ratkaisuja tai niiden taustoja, ja että läheiset ymmärtävät ja hyväksyvät tehdyt ratkaisut ja elävät mukana niin arjessa kuin juhlassakin – kuten minkä tahansa perheen muuttuvassa arjessa ja monenlaisissa elämäntilanteissa eletään.

Hyvän ystävän viesti sateenkaariperheelle voisi olla:

”Olen tässä ja seison rinnalla. Vaikka joskus olisin eri mieltä jostain ratkaisusta, olen silti tukena.”





















 


Toimintaa
Tietoa
Ammattilaisille
Yhdistys
Yhteys



Sateenkaariperheet ry, Yrjönkatu 1 A 21, 00100 Helsinki, info@sateenkaariperheet.fi




Toteutus: Mediatoimisto Crazy Mama